Muistisairauden tunnistaminen ja arviointi

Kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla työntekijöiden ja/tai omaisten merkitys korostuu muistisairauden oireiden tunnistamisessa. Lähi-ihmisten havainnot kehitysvammaisen ihmisen toimintakyvystä ja sen muutoksesta ovat erityisen tärkeitä.

Muistisairauden tunnistaminen sekä hoidon aloittaminen voi olla haastavaa. Haasteet liittyvät siihen, että muutokset henkilön toimintakyvyssä mielletään kuuluvan kehitysvammaisten normaaliin ikääntymiseen, vaikka muutokset voivat olla muistisairauden oireita. Kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla toimintakyvyn laskun voidaan katsoa kuuluvan luonnolliseen vanhenemiseen, ja käyttäytymisen muutokset voidaan tulkita psykiatrisiksi sairauksiksi.

Muistisairauden arviointi

Dementoivaa sairautta epäillessä on aina aloitettava hoidettavien ja ohimenevien syiden selvittämisestä ja poissulkemisesta. Tässä arjen havainnot ovat keskeisessä asemassa. Kun kaikki toiminnan muutoksen syyt on hoidettu tai poissuljettu, voidaan päätyä etenevän dementoivan prosessin diagnoosiin.

Hoidettavien ja ohimenevien syiden poissulkemisen jälkeen kognitiivisissa toiminnoissa tapahtuvaa kehitystä tulee seurata vähintään 6-12 kuukauden ajan mahdollisen etenemisen toteamiseksi ja diagnoosin varmentamiseksi.

Muistisairauksien diagnostiikkaa tehdään useimmiten erikoissairaanhoidossa. Käytettäviä arviointimenetelmiä ovat

  • laboratoriokokeet
  • neurologinen tutkimus
  • pään kuvantaminen
  • neuropsykologinen tutkimus.

Arjen havainnot keskeisessä asemassa

Kehitysvammaisten kohdalla muistisairauden mahdollisuuden arviointi perustuu usein myös arjessa tapahtuvaan toiminnan ja sen muutoksen arvioon. Tietoa muutoksista on saatavissa parhaiten henkilöiltä, jotka tuntevat arvioitavan hyvin ja ovat hänen kanssaan tekemisissä päivittäin tai lähes päivittäin.

Arjessa tapahtuva tiedonkeruu ja toimintakyvyn seuranta ovat erittäin tärkeitä diagnostisen tiedon lähteitä kehitysvammaisten henkilön muistisairauden diagnostiikassa!

Välineitä muistisairauden varhaiseen tunnistamiseen

Muistisairauden tunnistaminen edellyttää tarkkaa tietoa erilaisista oireista, niiden laadullisista piirteistä ja kehittymisestä.

Pohjois-Savon Muisti ry:n Muistikka-hankkeen ja Vaalijalan kuntayhtymän yhteistyönä (2018) on syntynyt seurantaväline varhaisen muistisairauden tunnistamiseen.

Seurantaväline on ainutlaatuinen Suomessa.

Video: Muistikka-seurantavälineen esittelyvideo.

Tulostettava seurantaväline:

Sähköinen versio seurantavälineestä:

Opas seurantavälineen käyttöön:

Lisätietoa 
  • Aylward, E.H., Burt, D.B., Thorpe, L.U., Lai, F., Dalton, A. (1997). Diagnosis of dementia in individuals with intellectual disability. Journal of Intellectual Disability Research, 41:152-164.
  • Evenhuis, H.M., Kengen, M.M.F., Eurlings, H.A.L. (1990). Dementia questionnaire for mentally retarded persons. Zwammerdam, Neatherlands: Hooge burch institute for mentally retarded people.
  • Gedye, A. (1995). Dementia scale for down syndrome. Manual. Vancouver, BC: Gedye Research and Consulting.
  • Janicki, M.P., Heller, T., Seltzer, G., Hogg, J. (1995). Practice guidelines for the clinical assessment and care management of Alzheimer and other dementias among adults with mental retardation. Washington, DC: American Association on Mental Retardation.
  • Janicki, M.P., Heller, T., Seltzer, G., Hogg, J. (1996). Practice guidelines for the clinical assessment and care management of Alzheimers disease and other dementias among adults with intellectual disability. Journal of Intellectual Disability Research, 40: 374-382.
  • Erkinjuntti, Rinne, Alhainen ja Soininen (toim.) (2001). Muistihäiriöt ja dementia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
  • Janicki & Dalton (toim.) (1999). Dementia, aging, and intellectual disabilities: A handbook. Brunner/Mazel.

Viimeksi päivitetty 05.07.2024