FASD ja koulunkäynti

Lapsen, jolla on FASD, koulunkäynnin tarpeiden tunnistamiseen liittyy sama ongelma kuin koko ilmiöön ylipäätään: FASD-oireyhtymiä ei tunnisteta, ja oireilevilla lapsilla ei välttämättä ole diagnoosia, joka selittäisi heidän käytöstään.

Koska diagnostiikka on vielä lapsenkengissä, ei koulunkäynnin tukemisesta myöskään kerry tietoa ja osaamista. Myöskään varsinaista tutkimustietoa FASD-lasten koulunkäynnistä ei ole kovin paljon.

Opetuksen haasteisiin voivat kuulua sekä oppimisvaikeuksiin että käyttäytymiseen liittyvät ongelmat. Oppimisvaikeudet saattavat kuitenkin olla piilossa, eli lapsen heikkoa koulumenestystä ei ymmärretä oppimisvaikeuksista johtuvaksi. Voi olla myös niin, että lapsen käyttäytymisen taustalla olevia neurologisen häiriön aiheuttamia ongelmia ei tunnisteta, vaan lapsen käyttäytymisen ajatellaan johtuvan haluttomuudesta noudattaa ohjeita.

• Opetuksen ja oppimisen ongelmat luonnollisesti korostuvat, jos lapsi ei ole saanut diagnoosia tai jos oireyhtymän vaikutuksia ei koulussa tunneta.

Opetuksen järjestämisen kannalta onkin tärkeää, että lapsen mahdolliset ongelmat ja oppimisvaikeudet on selvitetty riittävän asiantuntevasti. Lisäksi on varmistuttava, ettei lapsella ole esimerkiksi näön tai kuulon ongelmia tai merkittäviä psyykkisiä ongelmia.

• Lapsen kokonaisvaltainen arviointi on tärkeää.

Vaikka lapsella ei olisikaan diagnoosia, todennäköisesti useimmat raskaudenaikaiselle juomiselle altistuneet lapset ovat kuitenkin olleet jonkinlaisen suurennuslasin alla jo esikoulussa. Ennen koulunkäyntiä kertyy havaintoja, ja tällöin mahdollisiin ongelmiin voidaan kiinnittää huomiota. Kokonaiskuvan lapsen valmiuksista pitäisi muodostua jo ennen koulunkäynnin aloittamista. Tämän vuoksi tulisikin panostaa esikouluun, alkuopetuskohtaan, oppimisvalmiuksien kartoittamiseksi ja oppimisen esteiden tunnistamiseksi.

Koulussa diagnoosi ei ole ensisijainen asia, sillä FASD-spesifejä tapoja opettaa ei ole.

• Tukitoimet lähtevät niistä koulunkäynnin vaikeuksista, joita lapsella on oppimisessa ja tarkkaavuudessa.
• Lähtökohtana on tukea niitä asioita, joissa tukea tarvitaan. Esimerkiksi, jos lapsella on vaikeuksia matematiikassa, tuetaan matematiikan taitojen kehittymistä.

Lapsilla, joilla on FASD, oppimisen vaikeuksien skaala on erittäin iso.

Esimerkiksi alakoulu voi mennä hyvin, ja vasta myöhemmin mukaan saattaa tulla elämän organisoinnin vaikeudet. Toisaalta vaikka koulussa on hankalia alueita, lukiosta voi selvitä aivan mainiosti. Monet näistä lapsista tarvitsevat tukea oppimisympäristöönsä.

• Englanninkielistä materiaalia alkoholivaurioisten lasten tukemiseen on runsaasti, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa heille on omia erityisryhmiä ja kokonaisia luokkia.
• Lasten vanhempien ja koulun henkilökunnan yhteistyöllä voi olla suuri merkitys koulunkäynnin sujuvuudelle.
• Jotta lapsi saa koulunkäyntiin mahdollisimman yksilöllistä ja riittävää tukea, vanhempien on hyvä keskustella koulun henkilökunnan kanssa lapsen erityisen tuen tarpeista.