Elämää AGU-tytön isänä

Forssassa asuva Hannu Laatunen katsoo vammaisten maailmaa monista näkökulmista. Hän on kahden tyttären isä. Hänen toisella tyttärellään Annilla on perinnöllinen AGU-aineenvaihduntatauti, joka johtaa vähitellen vaikeaan kehitysvammaisuuteen. Lisäksi Hannu Laatunen on työkeskuksen työntekijä, järjestöaktiivi sekä sosiaali- ja tuotekehitysalan opiskelija.

Laatunen harmittelee, ettei yhteiskuntamme pidä isää äidin kanssa tasavertaisena vanhempana, vaan suuntaa esimerkiksi erotapauksessa tuet automaattisesti suoraan äidille.

"Näin tehdään, vaikka lapsi asuisi puolet isän luona ja puolet äidin luona. Miksei voida uskoa sitä, että isä pystyy hoitamaan kehitysvammaista lasta yhtä hyvin kuin äiti? Isä myös haluaa vanhemmuuteensa samanlaista tukea ja oikeuksia", Laatunen vaatii.

Laatunen on työskennellyt pitkään forssalaisessa työkeskus POMEKO:ssa, jossa hänen ammattinimikkeitään ovat olleet ohjaaja, työnjohtaja ja keskuksen va. johtaja. "Annin tilanne ei ole muuttanut asennettani työhön, mutta erilaiset luottamustoimet AGU-yhdistyksessä, tukipiirissä ja kunnassa ovat tulleet minulle Annin ansiosta ja hänen myötään", Laatunen sanoo.

Asiantuntija voi olla väärässä

Isä myöntää, että työskentelystä kehitysvammaisten kanssa on ollut hyötyä Annin asioita hoitaessa. Hän sanoo osanneensa katsoa erilaisten sosiaalipuolen asiantuntijoiden kommentteja myös kriittisesti.

Kun Anni oli noin viisivuotias, kunta halusi siirtää hänet pois tutusta perhepäivähoidosta kodin läheltä ja laittaa hänet keskustaan päiväkotiin. Siirtovaatimusta perusteltiin Laatusille sillä, että näin oli tehty ennenkin. Isä ei kuitenkaan suostunut perheelle epäkäytännölliseen ja järjettömään ratkaisuun. Hän neuvotteli asiat niin, että Anni sai jäädä vanhaan tuttuun päivähoitopaikkaansa.

"Tämä oli mielestäni perusteltua, sillä perhepäivähoitajankin mielestä he pärjäsivät Annin kanssa hyvin. Jos perhepäivähoitaja itse olisi ehdottanut siirtoa, olisin suhtautunut siihen ihan toisin kuin kunnan toimistovirkamiehen ehdotukseen", Laatunen kertoo.

Toiveissa sopivia haasteita

Isänä Hannu Laatunen toivoo, että Anni saisi sekä koulumaailmassa että työelämässä juuri itselleen sopivia haasteita. Anni Laatunen käy koulua erityisluokalla ja saa yksilöllistä opetusta. Hän auttaa koulun muita oppilaita ja pääsee sitä kautta nauttimaan onnistumisen ilosta ja positiivisesta palautteesta.

"Normaali koulu ei sopisi Annille. Se olisi hänelle samanlainen paikka kuin kirkkokuoro täysin laulutaidottomalle ihmiselle. Hän ei pärjäisi siellä", isä ilmoittaa.

Hannu Laatunen toivoo, että Annille löytyy tulevaisuudessa sopivaa työtä. Hänen mielestään työ- ja toimintakeskukset sopivat joillekin kehitysvammaisille tai vajaakuntoisille ihmisille työpaikoiksi hyvin.

Laatunen kuvaa vammattomien maailmaa aika ajoin melkoisen kiireiseksi ja tylyksi paikaksi, jossa kehitysvammainen saattaa jäädä yksinäiseksi. "Vanhemmat eivät saisi odottaa lapseltaan liikaa, vaan heidän pitäisi jollakin keinolla nähdä tai kokeilla, mikä on lapselle sopivin koulutus- tai työpaikka. Pitäisi myös muistaa, että kehitysvammaisen tilanne elää jatkuvasti", Laatunen muistuttaa.

Erityislapsen aitous ilahduttaa

Anni Laatunen sanoo isälleen asiat suoraan ja aidosti. Hannu Laatunen onkin siitä hyvin tyytyväinen ja kokee heidän suhteensa rehelliseksi. Hän haluaa olla realistinen ja antaa Annin tehdä asioita mahdollisimman itsenäisesti ja iänmukaisesti.

Laatusen mielestä Annin kanssa ei pidä hössöttää liikaa, eikä tyttöä saa pitää pikkulapsena. Anni väläyttääkin usein huomioita, jotka saavat isän katsomaan maailmaa virkistävästä näkövinkkelistä. Pahimmillaan isän ja erityislapsen suhde saattaa viedä paljon voimia: "Kun puhelias Anni on kotona, en voi keskittyä kovinkaan paljon omiin tekemisiini, vaan minun täytyy tehdä lähes kaikki hänen ehdoillaan."

Hannu Laatunen harrastaa Annin kanssa kasvien hoitoa sekä sisällä että puutarhassa. Luonto on heille molemmille tärkeä elementti. He myös valokuvaavat paljon elinympäristöään. "Toivoisin, että puutarhaterapiaa järjestettäisiin entistä enemmän kehitysvammaisille ja muillekin vammaisryhmille. Lapset ja nuoret oppisivat sen kautta elinkaariajattelua ja tutustuisivat luonnon kiertokulkuun. Jo yhdenkin kesän aikana he näkisivät kasvun ja kuihtumisen jaksot", Laatunen opastaa.

Oma aktiivisyys kannattaa

Isä kehottaa nuoria perheitä lähtemään mukaan yhdistystoimintaan. "Vertaistuen saaminen ja muiden kokemusten kuuleminen auttaa. Yhdistyksistä saa juuri omaan elämäntilanteeseen liittyvää hyödyllistä maallikko- ja asiantuntijatietoa. Samoin voi edistää tärkeiden asioiden viemistä kunnallisille ja valtakunnallisille päättäjille."

Hannu Laatunen haluaisi vaikuttaa Suomessa etenkin kuntien palvelutuotannon eriarvoisuuteen. Hän toivoisi lakimuutosta, jolla kuntien päätösvaltaa kavennettaisiin ja kaikille erityisperheille taattaisiin samanarvoiset mahdollisuudet esimerkiksi omaishoidon tukeen.

Teksti: Toimittaja Pia Kirkkomäki