Saga tähtää korkealle

Sagan Hännisen kisanuttura on tiukka ja katse määrätietoinen. Kolmetoistavuotiaan voimistelijatyttösen tähtäin on suunnattu Special Olympicsiin, mutta ennen sitä on haettava kokemusta pienemmissä kisoissa.

Saga Hänninen on 13-vuotias innokas voimistelijatyttö, joka tietää mitä tahtoo. Hän aloittaa valmentajansa Mari Mieskosen johdolla lämmittelyn, johon kuuluu hyppynarulla hyppäämistä, nilkkojen treenausta ja venyttelyä. Kun lihakset on saatu lämpimäksi, harjoitus jatkuu välinetekniikkaa ja kilpailuohjelmaa läpi käymällä.

Saga ottaa osaa kisaviikonloppuun, jossa hän valitsi aloitusvälineekseen pallon. Jatkossa hän voi opiskella myös muidenkin välineiden kansainväliset Special Olympics -ohjelmat voidakseen joskus tulevaisuudessa ottaa osaa olympialaisiin.

”Heitot pallolla ovat kaikkein kivoimpia, mutta välillä on vaikeaa ottaa pallo kiinni. Tykkään harjoitella kotona ohjelmaa”, Saga toteaa.

Myös valmentaja Mari on sitä mieltä, että pallosta on hyvä aloittaa, vaikkei se olekaan kaikkein helpoin väline. ”Kun pallo lähtee käsistä, se vierii yleensä kauas", Mari toteaa.

Saga on pukenut päälleen harjoituksiin tiikerikuvioisen voimisteluasun, joka sopii hänelle täydellisesti. ”Tämä puku on hieno. Sain sen luokkatoveriltani Lauralta”, kertoo Saga.

Ja lisää hauskaa on tiedossa kisaviikonlopun päätteeksi. Sagalla on liput idolinsa Anna Abreun konserttiin. ”Tykkään kuunnella disco-poppia ja rokkia, mutta Anna Abreu on paras!”, Saga hehkuttaa. Abreun kuva koristaa myös Sagan jumppapussia, jossa hän kuljettaa voimisteluvälineitään.

Oma seura löytyi

Saga kiinnostui rytmisestä voimistelusta pikkusisarensa Kiian innoittamana. Pikkusisko harrastaa lajia Espoon Voimistelu- ja Liikuntayhdistyksessä, mutta tähän yhdistykseen Sagaa ei hyväksytty jäseneksi, koska hänellä on Downin oireyhtymä. Voimistelukärpänen oli kuitenkin purrut Sagaa sen verran voimakkaasti, että hän ei antanut tämän vastoinkäymisen lannistaa itseään. Päättäväinen tyttö opetteli rytmiseen voimisteluun kuuluvan pallo-ohjelman oman kodin olohuoneessa internetin kautta.

Sagan äiti Soile Hänninen etsi vuosikausia voimisteluseuraa, joka olisi hyväksynyt riveihinsä myös erityislapsia, mutta etsintä ei tahtonut tuottaa tulosta. Ainoastaan Naantalista tällainen ryhmä olisi löytynyt, mutta se oli liian kaukana pääkaupunkiseudulla asuvalle Sagalle.

Sagan onneksi Sport Club Vantaan nuoriso- ja harrastepäällikkönä työskentelevä Mari kiinnostui erityislasten valmentamisesta omassa seurassaan.

”Olin vuonna 2010 Tartossa joukkuevoimistelukisoissa. Siellä kisaan otti osaa yhdysvaltalainen Down-lasten ryhmä. Yleisö oli tästä esityksestä haltioissaan. Se oli hyvin koskettavaa ja katsoin ohjelmaa todella liikuttuneena. Silloin päätin, että haluan tuoda myös omaan seuraamme erityislasten toimintaa, Mari kertoo.

Hän perehtyi erityislasten kouluttamiseen ja ryhtyi sen jälkeen etsimään rytmisestä voimistelusta kiinnostuneita erityislapsia ryhmäänsä.

”Toistaiseksi Saga on ryhmän ainoa voimistelija, mutta olisi hienoa, jos saisimme kokonaisen joukkueen kasaan! Ryhmä on auki kaikille 7–16-vuotiaille erityislapsille. Tosin pyörätuolilla saliin ei pääse, joten siinä tulee rajoitus vastaan”, Mari kertoo.

Ryhmän ainoana jäsenenä olemisessa on omat etunsakin, sillä nyt Saga saa yksityisvalmennusta.

Harrastuksia roppakaupalla

Rytmisen voimistelun ohella Sagalla on muutenkin hyvin aktiivinen ja liikunnallinen. Hän käy ratsastamassa, laskettelemassa ja Espoon Telinetaitureiden Ponnari-ryhmässä. Lisäksi hän ehtii olla mukana myös partiossa.

”Tyttö on aina valmiina lähdössä treeneihin! Harrastukset ovat todella tärkeitä Sagan kehitykselle. Ne parantavat itsetuntoa ja tuottavat terveyttä, ryhtiä ja hyvää kuntoa. Harrastuksissa on myös ystäviä. On tärkeä tunne, että kuuluu porukkaan”, Soile-äiti iloitsee.

Myös valmentaja-Marilla on silkkaa hyvää sanottavaa yhteistyöstä Sagan kanssa. ”Olen todella innostunut tästä ohjauksesta. Nämä treenit ovat ihan viikon parhaat. Saga on aina niin positiivinen ja nauttii voimistelusta omalla tasollaan!”, kiittelee Mari.

Ahkeran harjoittelun tulokset näkyvät myös ulospäin Sagan olemuksessa ja hänen kilpailuohjelmassaan. Käsivarret ja polvet ojentuvat loppuun asti liikkeissä, ja paljon työtä on tehty myös pään asentojen ja katseen suunnan kanssa.

”Nyt muista hymy!”, hihkaisee Mari ohjelman väliin. Ja mikä on hymyillessä, kun saa tehdä sitä, mistä nauttii sydämensä pohjasta saakka.

Teksti: Sanna Mönkkönen
Kuva: Jari Mönkkönen

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Ketju-lehden numerossa 6/2014.