Emotionaalisen kehityksen vaiheteoria

Hollantilainen lastenpsykiatrian professori Anton Došen kehitti emotionaalisen kehityksen vaiheteorian, joka perustuu viisiportaiseen kehitysmalliin. Mallista käytetään sen hollanninkielisen nimen perusteella lyhennettä SEO-R2. Malli sisältää viisi keskeistä vaihetta lapsen kehityksessä alkaen syntymästä ja ulottuen 12 ikävuoteen asti. Monesti syyt kehitysvammaisten henkilöiden haastavaan käyttäytymiseen löytyvät kolmesta ensimmäisestä kehitysvaiheesta.

SEO-R2 on työkalu, joka auttaa arvioimaan kehitysvammaisen henkilön emotionaalista kehitystä. On kuitenkin muistettava, että ihminen kehittyy myös biologisesti, kognitiivisesti, sosiaalisesti, kulttuurillisesti, kielellisesti ja monilla muilla tavoilla. Myös henkilön elämänkokemus vaikuttaa paljon hänen kokonaistilanteeseensa. Nämä seikat huomioiden on mahdollista saada käsitys henkilön emotionaalisesta kehityksestä, jotta hänelle annettava tuki voidaan suunnitella oikein emotionaaliset perustarpeet huomioon ottaen. Välineen avulla on myös mahdollista erottaa, mitkä asiat kehitysvammaisen henkilön käytöksessä riippuvat hänen emotionaalisesta kehitystasostaan ja mitkä hänen kehitysvammastaan.

SEO-R2 on myös keskustelutyökalu, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua ammattilaisten tai perheenjäsenten kesken kehitysvammaisen henkilön emotionaalisesta kehityksestä. Päämääränä on muodostaa yhteinen käsitys emotionaalisesta toimintakyvystä sekä henkilön tuentarpeista.

Ensimmäinen vaihe: sopeutuminen

Ensimmäinen vaihe on adaptaatio, eli sopeutuminen, joka kattaa normaalissa kehityksessä vauvan ensimmäiset kuusi kuukautta. Tällöin vauva sopeutuu ympäristöönsä, ja vauvaa hoitava ihminen säätelee hänen tarpeitaan ja ympäristön ärsykekenttää, joita vauva ei vielä itse osaa säädellä.

Vauva hahmottaa maailmaa enimmäkseen haju-, maku-, tunto- ja kuuloaistin kautta ja aistimalla lämpötiloja. Vauva saa ulkoa erilaisia ärsykkeitä, joita hänen pitää prosessoida: hajuja, ääniä, makuja, nähtäviä asioita, iholla tuntuvia aistimuksia, kehosta lähtöisin olevia liikkeitä, fyysistä kipua jne. Tässä kehitysvaiheessa fysiologiset perustarpeet ovat pääosassa, siksi on tärkeää, että tässä kehitysvaiheessa olevat ihmiset saavat sopivassa suhteessa lepoa ja toimintaa eivätkä joudu kokemaan kipua, nälkää tai janoa, pysyvät sopivan lämpiminä eivätkä saa liikaa tai liian vähän ärsykkeitä.

Osa vaikeasti vammaisista ja autismin kirjon ihmisistä jää pysyvästi kehitysvaiheeltaan tähän vaiheeseen.

Toinen vaihe: sosiaalistuminen

Seuraavan vaiheen lapset käyvät läpi 6-18 kuukauden iässä. Yksilö alkaa irrottautua fyysisestä symbioosista hoitajansa kanssa ja löytää uusia vuorovaikutuskumppaneita. Hän erottaa tutun tuntemattomasta ja hänen luottamusperustansa kehittyy edelleen. Tässä kehitysvaiheessa tärkein asia on kiintymyssuhteiden muodostuminen. Yksilö keskittyy enimmäkseen läheisimpään hoitajaansa. Tätä vaihetta kutsutaan ensimmäiseksi sosiaalistumisen vaiheeksi. Tämän vaiheen aikana lapsi oppii kävelemään ja tutustuu ympäristöönsä, mutta tarvitsee edelleen paljon hoivaa ja palaa säännöllisesti hoitajansa syliin hakemaan turvaa. Tässä kehitysvaiheessa yksilö ymmärtää, että hoitaja on hänestä itsenäinen ihminen ja turvallisuuden tuoja.

Yksilö ilmaisee perustunteita - vihaa, surua, pelkoa ja iloa. Hän alkaa vierastaa tuntemattomia ihmisiä.

Yksilön ajattelu on lähinnä toiminta- ja päämääräkeskeistä. Hänen kokemuksensa toiminnan näkyvästä, aistien kautta koettavasta ulottuvuudesta on hyvin voimakas ja aistillinen.

Jotkut kehitysvammaiset henkilöt voivat olla iästään riippumatta tässä emotionaalisen kehityksen vaiheessa. He voivat olla hyvin riippuvaisia ohjaajan läsnäolosta ja vaativat paljon huomiota vaikkapa käyttäytymällä monin eri tavoin haastavasti, mikäli eivät saa riittävästi huomiota. Tällaisissa tapauksissa ohjaajien kannattaa ottaa kontaktia asiakkaaseen päivän mittaan lukuisia kertoja vaikka vain lyhyesti, jotta asiakkaan turvallisuuden tunne säilyy ja haastava käyttäytyminen vähenee ja hänen sekä kognitiiviset että emotionaaliset taitonsa voivat kehittyä.

Kolmas vaihe: yksilöllistyminen

Kolmannessa kehitysvaiheessa minän käsite laajenee. Lapsi saavuttaa tämän kehitysvaiheen 1,5-3-vuotiaana. Normaalisti kehittyvillä lapsilla tähän ikävaiheeseen kuuluu muun muassa uhmaikä. Tällöin lapsi alkaa hahmottaa, että hän on oma erillinen henkilö. Tällöin lapsi alkaa puhua itsestään minä-muodossa, eikä kutsu enää itseään esimerkiksi omalla etunimellään kolmannessa persoonassa. Tässä iässä lapsen tunneskaala laajenee. Aikaisemmissa ikävaiheissa lapsen tunteet liittyivät rentoutumiseen ja jännittämiseen, mutta tässä kehitysvaiheessa mukaan tulee entistä selkeämmin myös ilo, suru ja monet muut tunteet. Tässä vaiheessa lapsi on vielä hyvin itsekeskeinen. Hän ei ymmärrä tehneensä asioita väärin eikä siksi tunne myöskään syyllisyyttä, sillä syyllisyyden tunteiden kokeminen edellyttää sosiaalista ymmärryskykyä.

Tunteiden tuntemisen kehittyminen edellyttää sitä, että lapsen läheiset henkilöt tunnistavat ja huomioivat lapsen tunteet ja nimeävät niitä. Sen sijaan, jos ympäristö ei tue lapsen emotionaalista kehitystä, hän jää pysyvästi vaille niitä mahdollisuuksia, jotka hän olisi saanut paremmassa kasvuympäristössä.

Kuitenkin lapsen synnynnäinen halu kehittyä on hyvin voimakas ja hänellä on taito etsiä tukea sieltä mistä sitä on saatavilla.

Emotionaalisessa kehityksessään vaiheessa kolme oleva kehitysvammainen henkilö kykenee kommunikoimaan välimatkasta riippumatta esimerkiksi puhelimella tai suljetun oven takaa. Autonomian rajallisuus aiheuttaa henkilössä voimakkaita jännitteitä ja vihan tunteita, jos asiat eivät suju toivotulla tavalla. Kielteiset tunteet nousevat pintaan, kun hänelle esitetään ohjeita tai vaatimuksia tai kun hän joutuu jakamaan hoitajiensa huomion jonkun toisen kanssa. Pystyäkseen suuntautumaan ulos maailmaan ja toimimaan autonomisesti henkilö tarvitsee rakenteita, jotka tarjoavat suuntaa ja tukea. Niitä luotaessa on kuitenkin tärkeää kunnioittaa yksilön autonomiaa ja valinnanvapautta aikuisena ihmisenä. Aikuisten kanssa työskennellessään ohjaajien on välttämätöntä arvioida jatkuvasti omaa rooliaan suhteessa asiakkaaseen. Kritisoimista tai rankaisemista tulee välttää, koska tehtävänä on tukea henkilöä itsenäisten päätösten tekemisessä.

Neljäs vaihe: minätietoisuus

Neljäs emotionaalisen kehityksen vaihe tapahtuu esikouluiässä. Tällöin lapsi oppii sosiaalisia taitoja ja leikkii erilaisia roolileikkejä. Hänen kykynsä säädellä omia tunteitaan vahvistuu, mutta hän tarvitsee edelleen paljon tukea ja aikuisen huomiota.

Keskeinen saavutus tässä kehitysvaiheessa on oman identiteetin löytyminen - tosin se on aluksi melko eriytymätön. Tämä tapahtuu, kun lapsi oppii erottamaan erilaiset ryhmät toisistaan ja alkaa tuntea kuuluvansa johonkin tiettyyn ryhmään. Vähitellen lapselle kehittyy realistisempi minäkuva, mutta hänen maailmankuvansa on edelleen melko minäkeskeinen. Neljännessä vaiheessa keskeistä on vertaisten merkityksen lisääntyminen ja halu toimia heidän kanssaan, vaikka taidot ovat vasta kehittymässä. Lapsi etsii tilaisuuksia testata erilaisia mahdollisia identiteettejä esimerkiksi pukeutumalla erilaisiin asuihin, leikkimällä roolileikkejä sekä toimimalla vaikkapa teatteriryhmissä ja urheiluseuroissa. Hän kokeilee tyypillisiä miesten, naisten ja joissain tapauksissa myös muunsukupuolisten henkilöiden rooleja ja oma sukupuoli-identiteetti vahvistuu. Lapselle kertyy kokemuksia ja hän oppii tunnistamaan ihmisten välisiä eroja ja samankaltaisuuksia ja usein tämä tapahtuu muiden samaikäisten lasten kanssa.

Aikuisten kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla tämä voi myös johtaa siihen, että henkilö etsii emotionaalisia vertaisiaan lapsista. Lapsiin kohdistuva kiinnostus vaihtelee eikä siihen yleensä liity seksuaalisia tarpeita, mutta ulkoapäin näin voidaan asia tulkita.

Tämän kehitysvaiheen alussa intensiiviset mielikuvitustarinat ovat yleisiä eikä henkilö osaa erottaa niitä todellisuudesta. Henkilö saattaa esimerkiksi varastaa muilta esineitä, joita hän uskoo omikseen niin varmasti, että ohjaajat usein eivät pysty korjaamaan väärää käsitystä.

Viides vaihe: realistinen minä

Seuraava kehitysvaihe asettuu 7-12 ikävuosien välille. Tällöin lapsi etsii omaa paikkaansa ryhmässä. Hänelle kehittyy kyky arvioida omia suorituksiaan entistä realistisemmin ja hänen looginen sekä rationaalinen ajattelunsa alkaa vakiintua. Velvollisuudentunne sekä kyky ymmärtää ja tehdä kompromisseja lisääntyy.

Kehitysvammainen henkilö, joka on päässyt emotionaalisessa kehityksessään tähän vaiheeseen, osaa säädellä omaa käyttäytymistään ja tunnetilojaan melko hyvin ja hänellä on hyvät edellytykset tulla toimeen yhteisössään, vaikka tarvitsisikin joissain asioissa apua.

Kehityspsykologisesti emotionaalisen kehityksen vaiheet jatkuvat läpi elämän, mutta emotionaalista kehitystä arvioiva väline keskittyy tällä hetkellä viiteen ensimmäiseen kehitysvaiheeseen. Siihen ollaan laatimassa kuudetta kehitysvaihetta, joka kattaa ikävuodet 8-18, jotka pitävät sisällään muun muassa identiteetin kehittymisen ja abstraktin ajattelun.

Tällä hetkellä arviointivälinettä ollaan vakiinnuttamassa kehitysvammahuollon käyttöön laajasti.

Haastattelut tukevat arviota

Kun henkilön emotionaalisen kehityksen aste on selvitetty arviointivälineen avulla, hänen palveluntarvettaan voidaan edelleen selvittää haastattelemalla sellaisia ihmisiä, joilla on kyseisen kehitysvammaisen henkilön tilanteesta erittäin hyvä käsitys. Haastattelu on jaoteltu kolmeentoista osa-alueeseen, joista kukin käsittelee tiettyä emotionaalisen kehityksen aluetta. Asteikon perustana on ihmisen normaali kehitys.