Emotionaalisen kasvun tuki

Kehitysvammaisilta henkilöiltä voidaan vaatia liikaa

Jos emotionaalisen ja kognitiivisen toimintakyvyn välillä on suuria eroja, se heijastuu myös käyttäytymiseen. Henkilöllä voi olla haastavaa tai jollain tavalla yllättävää käyttäytymistä, joka voidaan tulkita väärin psyykkiseksi häiriöksi, vaikka todellisuudessa kyseessä ovat hänen emotionaaliset tarpeensa, jotka ovat jotain muuta kuin oletetaan. Esimerkiksi lievästi kehitysvammainen henkilö, jolla on monia taitoja, alkaa käyttäytyä uhmakkaasti kuin pikkulapsi, jolloin ympäristö alkaa helposti epäillä, että hänellä on jokin psyykkinen ongelma, vaikka todellisuudessa hänen käytöksensä johtuu siitä, että hän on emotionaalisessa kehityksessään oletettua alemmalla tasolla.

Jos kehitysvammaiselle henkilölle on esimerkiksi sanottu sama asia lukemattomia kertoja ja silti asia ei mene perille, vaan tilanne eskaloituu esimerkiksi väkivaltaiseen käyttäytymiseen, syytä voidaan etsiä henkilön emotionaalisesta kehitystasosta, joka ei ole riittävä ohjeiden ymmärtämiseen tai niiden noudattamiseen.

Ympäristön vaikutus erittäin tärkeä

Sopiva toimintaympäristö ja sosiaalinen tukiverkosto vaikuttavat ratkaisevasti henkilön emotionaaliseen kehitykseen. Yksikään lapsi ei kehity tyhjiössä. Erityisen tärkeää oikeanlainen tuki on autismin kirjon ihmisille, joilla on erityisesti emotionaalisen kehityksen ongelmia.

Oikeanlaisen tuen avulla he voivat pärjätä kohtalaisen hyvin, mutta jos tuki viedään pois, siitä seuraa ongelmia ja asiat alkavat mennä pieleen, kun mukaan tulee myös psyykkisiä oireita. Jos emotionaalisiin tarpeisiin ei vastata riittävästi ja tämä tilanne jatkuu pitkään, se aiheuttaa muutoksia jopa aivotoiminnan tasolla ja voi johtaa pahimmillaan psyykkiseen sairastumiseen.

Turhaa lääkitystä voi vähentää

Emotionaalinen kehitysarvio auttaa arvioimaan myös henkilön psyykelääkityksen tarpeellisuutta. Usein psyykelääkitystä on voitu vähentää.

Psyykelääkkeitä on voitu ottaa käyttöön erilaisten käytöshäiriöiden suitsimiseksi, tilanteisiin, joihin niitä ei ole tarkoitettu.

Haastavaan käyttäytymiseen voitaisiin kuitenkin vaikuttaa myös käyttäytymisanalyysin ja siihen liittyvien menetelmien kautta. Ne pohjautuvat kehitysvammaisen henkilön ympärillä vaikuttavien tilanteiden havainnointiin ja etsivät syitä haastavaan käyttäytymiseen toimintaympäristöstä, eikä henkilöstä itsestään. Henkilön emotionaalinen kehitystaso antaa tarkempaa tietoa hänen kyvystään vastaanottaa ympäristön ärsykkeitä. Ihmisen haastava käyttäytyminen on aina hätähuuto.

Haastavaan käyttäytymiseen löytyy aina syy

Ihminen ei käyttäydy todella haastavasti ilman syytä. Ihmiselle on luontaista toimia ympäristössä siten, että hän pystyy täyttämään omia tarpeitaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ongelmia tulee yhteentörmäyksestä henkilön ja hänen ympäristönsä välillä.

Tästä syystä on hyvin tärkeää tunnistaa myös ne seikat, joissa henkilö on vahvoilla, vaikka hänellä olisikin tuen tarvetta jossain muualla. Sitä kautta voidaan löytää keinoja, joiden avulla voidaan auttaa henkilöä siellä, missä hän tarvitsee tukea.

Tavoitteiden asettaminen oman käyttäytymisen säätelyssä edellyttää, että henkilö on vähintään emotionaalisessa kehitysvaiheessa 4-5.

Vahvempi emotionaalinen kapasiteetti vahvistaa myös itsemääräämistä

Itsemääräämiskykyä on mahdollista harjoitella hyvinkin pienissä asioissa ja niissä rajoissa, joita ihminen itse ymmärtää.

Valintojen tekeminen on tehtävä mahdolliseksi ja niitä on harjoiteltava. Jos emotionaalista kehitystä saadaan vahvistettua, se lisää myös henkilön kykyä itse määrätä elämäänsä liittyvistä asioista. Tässäkin tapauksessa on kuitenkin vaarana, että henkilölle sälytetään liikaa vastuuta omaan elämäänsä liittyvissä päätöksissä, sillä monesti kehitysvammaisen henkilön emotionaaliset kyvyt arvioidaan suuremmiksi kuin ne oikeasti ovat.