Peruskoulusta opiskelemaan

Hyvissä ajoin, viimeistään vuosi ennen peruskoulun päättymistä on mietittävä koulun jälkeistä aikaa ja jatko-opiskelun mahdollisuuksia yhdessä nuoren, hänen vanhempiensa ja tarvittavien työntekijätahojen kanssa. Palvelusuunnitelman tarkastaminen on nyt ajankohtaista. Jos palvelusuunnitelmaa ei ole vielä tehty, niin viimeistään tässä vaiheessa sen tekeminen on välttämätöntä.

Tänä päivänä ei kehitysvammainen nuori enää päädy automaattisesti eläkkeelle 16-vuotiaana, vaan nuorilla on 16-19 vuoden iässä oikeus nuoren kuntoutusrahaan. Kuntoutusrahaa maksetaan yleensä opiskelujen loppuun, vaikka nuori täyttäisikin opiskelujen kestäessä 19 vuotta. Kuntoutusrahan turvin nuori voi opiskella ja rauhassa miettiä työelämään pääsyn mahdollisuuksia ja käytännön realiteetteja.

Nuoren kuntoutusrahaa haetaan Kelalta ja sen tavoitteena on edistää ammatillista kuntoutumista, työelämään sijoittumista ja ehkäistä työeläkkeelle siirtymistä. Nuoren kuntoutusrahan hakemiseen tarvitaan hakijalle laadittu henkilökohtainen opiskelu- ja kuntoutussuunnitelma. Lisätietoja kuntoutusrahan hakemiseksi saa mm. kunnan sosiaalityöntekijöiltä, Kelan paikallistoimistosta tai kotikunnan kehitysvammahuollon työntekijöiltä.

Peruskoulun viimeisien vuosien aikana kannattaa esimerkiksi työharjoittelujen tai koulutuskokeilun kautta tutustua erilaisiin työ- ja opiskeluvaihtoehtoihin. Tärkeintä omien taitojen ja realististen mahdollisuuksien lisäksi on se, mikä tai millainen työ ja tekeminen nuorta itseään kiinnostaa. Jos nuori ei saa opiskelupaikkaa tai hän ei jostain muusta syystä halua lähteä opiskelemaan, tulee palvelusuunnitelmaa laadittaessa miettiä huolellisesti, miten voitaisiin järjestää mielekästä sisältöä elämään, säännöllinen päivärytmi sekä mahdollisuuksia osallistua työ- ja/tai päivätoimintaan. Myös erilaiset itsenäistymistä tukevat lyhytkurssit on hyvä kartoittaa.

Erilaisia vaihtoehtoja

Peruskoulunsa päättävä nuori voi valita useiden erilaisten vaihtoehtojen välillä. Opiskeluvaihtoehtoja ovat esimerkiksi lisäopetusvuosi, jatko-opinnot tai oppisopimusopiskelu.

Lisäopetusvuodella tarkoitetaan peruskoulun päättymisen jälkeen käytävää lukuvuotta, niin sanottua kymppiluokkaa, joka on erikseen haettava kunnan koululautakunnalta. Lain mukainen lisäopetusvuosi-mahdollisuus on heti peruskoulun jälkeen tai viimeistään vuoden kuluttua peruskoulun päättymisestä. Lisätietoja saa esimerkiksi koulun opettajalta tai kuntoutusohjaajalta.

Jatko-opintojen suhteen tärkeä lähtökohta on se, minkälainen ala nuorta kiinnostaa. Jos tämä ei ole vielä selkiintynyt hänelle, yksi mahdollisuus on käydä ensin esimerkiksi ammattiopintoihin valmentava linja, jonka jälkeen voi miettiä jatkovaihtoehtoja. Erityisammattikouluissa ja kansanopistoissa on erilaisia ala- ja linjavaihtoehtoja. Näistä vaihtoehdoista ja eri paikkakunnilla olevista mahdollisuuksista saa tietoa esimerkiksi erityiskoulun opettajalta, kuntoutusohjaajalta tai työvoimatoimistosta.

Vammaisen oppijan ammattiopinnot voidaan mukauttaa henkilökohtaisen opetusohjelman mukaisesti. Koko ammattitutkintoa ei oppijan tarvitse välttämättä suorittaa.

• Lisätietoja opiskelusta saat painamalla tästä linkistä

Tulevaisuutta luotaava palvelusuunnittelu

Hyvin ja perusteellisesti tehty laaja-alainen palvelusuunnitelma on tulevaisuutta ajatellen tärkeimpiä prosesseja. Nuoren lähtiessä opiskelemaan, eteen monia uusia asioita, joita nuoren ja hänen vanhempien on hyvä pohtia yhdessä, myös opiskelupaikan henkilökunnan kanssa.

Palvelusuunnitelmasta käy esille ohjauksen ja tuen tarve eri osa-alueilla sekä niiden määrä ja laaja-alaisuus. Palvelusuunnitelman osa-alueita ovat mm. kommunikointi, omatoimisuustaidot, itsestä ja terveydestä huolehtiminen sekä rahan käyttöön ja kellon tuntemiseen liittyvät asiat.

Ystävyyssuhteiden ylläpito ja vapaa-ajan mahdollisuudet ovat aikuistuvalle nuorelle tärkeitä. Ystävät tukevat nuorta sekä voivat edesauttaa harrastuksiin osallistumista. Perheen on yhdessä nuoren kanssa mietittävä nuorta kiinnostavia vapaa-ajan harrastuksia ja mahdollisuuksia. Nuori voi tarvita tukea näiden käytännön järjestelyissä. Kunnasta tai eri järjestöistä voi kysellä myös tukihenkilön mahdollisuuksia nuoren aikuistumisen ja vapaa-ajan toiminnan tukemiseksi. Lisäksi palvelusuunnitelmassa tulee esille konkreettisesti mm. seuraavia tähän elämäntilanteeseen liittyviä tärkeitä asioita:

• Opiskeluaikainen asuminen ja käytännön järjestelyt sen tukemiseksi. Vaihtoehtoja on monia, mutta jokaisella meistä on halu ja tarve päästä itsenäistymään vanhempien luota omaan kotiin. Tuen tarve ja määrä vaihtelee, ja se voi määritellä myös sitä, minkälaiseen asumismuotoon nuori päätyy. Jokaisella on subjektiivinen oikeus kykyjä ja tarpeita vastaavan asumisen järjestymiseen ja erityisesti itsenäistymiseen kotoa.
• Matkat kodin ja oppilaitoksen tai työpaikan välillä. Tarvittaessa opiskelumatkoihin voi hakea opiskelumatkojen tukea Kelalta.
• Kuljetuspalveluiden mahdollisuus ja tarpeellisuus. Kuljetuspalvelu on tarkoitettu henkilölle, jotka eivät vammansa vuoksi voi käyttää yleisiä kulkuneuvoja. Tällöin on mahdollista anoa kunnalta vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelutukea. Kuljetuspalvelu on tarkoitettu virkistys-, kyläily- ja harrastusmatkoihin.
• Kuntoutus ja/tai tutkimusjaksojen tarpeellisuus sekä järjestävä taho.
• Omaishoidon tuen tarve ja mahdollisuus. Omaishoidon tuki on kunnalta anottava rahallinen tuki, joka on tarkoitettu kotona hoidettavan vaikeavammaisen vanhemmalle/omaiselle. Omaishoidontuki on veronalaista tuloa ja se on kunnalle harkinnanvarainen.
• Raha-asioiden hoidon realiteetit. Vanhemmat ovat nuoren huoltajia 18 ikävuoteen saakka. Mitkä ovat nuoren mahdollisuudet ja kyvyt sekä ymmärrys hoitaa täysi-ikäisenä omia raha-asioitaan vai tarvitseeko nuori edunvalvojan? Edunvalvoja voi olla joku läheisistä, sukulaisista tai kunnan virallinen edunvalvoja. Edunvalvonta-asiasta kannattaa kysyä tarkemmin esimerkiksi sosiaalityöntekijöiltä.