Kuntoutus

Kuntoutus on elämänlaadun parantamista. Kehitysvammaisten lasten, nuorten ja aikuisten kuntoutuksella voidaan ymmärtää hyvin erilaisia asioita. Kapeimmillaan siihen katsotaan sisältyvän vain terapiat, laajimmillaan sillä voidaan tarkoittaa lähes kaikkia kehitysvammaisen elämään liittyviä toimenpiteitä.

Kuntoutus on yleisnimike erilaisille tukitoimenpiteille, joilla pyritään parantamaan lapsen, nuoren tai aikuisen suoriutumisedellytyksiä ja vähentämään tuen tai avun tarvetta.

Karkeasti ryhmitettynä kuntoutus koostuu

• terapioista
• apuvälineistä
• sopeutumisvalmennuksesta
• päivähoito- ja kouluratkaisuista. Joissakin asioissa terapia ja opetus ovat sisällöltään samoja.

Kuntoutuksen painopisteen ja tehtävien tärkeysjärjestyksen määrittäminen on usein vaativa tehtävä.

Kehitysvammaisuus merkitsee suhteellisen pysyviä ja etenevien sairauksien kohdalla lisääntyviä vaurioita, joihin ei ole parantavaa hoitoa. Vaurion aiheuttamaa toiminnanvajavuutta ja haittaa voidaan vähentää hoidolla ja kuntoutuksella. Kuntoutuksen tavoitteena on vammaisuudesta aiheutuvien haittojen lieventäminen niin, että henkilö saisi mahdollisimman hyvin kaikki kykynsä käyttöönsä ja pystyisi elämään mahdollisimman itsenäistä ja onnellista elämää.

Kuntoutuksen sivutuotteena on yhteiskunnalle koituvien kustannusten väheneminen sitä mukaa kuin kehitysvammaisen omatoimisuus lisääntyy.

Aina ei uusien taitojen saavuttaminen ole mahdollista ja silloin tarvitaan ylläpitävää kuntoutusta. Etenevää keskushermostosairautta sairastavien vaikeavammaisten ja ikääntyvien kehitysvammaisten on usein vaikeaa oppia uutta, mutta heidän aiemmin oppimiaan taitoja voidaan ylläpitää ja siten helpottaa heidän elämäänsä ja hoitoaan.

Teksti: Neuropsykologi Kirsi Valkonen