Asuminen

Kehitysvammaisilla ihmisillä on oikeus asua samalla tavoin kuin muillakin. Heidän toivomuksia ja tarpeita asuntoon ja asumisen palveluihin liittyen on kuunneltava. Lähtökohtana asumisen järjestämiselle on se, että henkilöt asuvat omissa kodeissaan vuokra- tai omistussuhteisesti.

Erityisryhmien asumisesta tehtyjen tutkimusten, selvitysten ja kehittämishankkeiden mukaan suurin osa erityisryhmiin kuuluvista asukkaista haluaa asua kuten muutkin. Oma asunto ja mahdollisimman itsenäinen elämä on useimpien kehitysvammaisten toiveena.

Asunto ja asumista tukevat palvelut on hyvä erottaa toisistaan

Asuntoa ja asumisen palvejuja ei tarvitse hankkia yhtenä pakettina samalta palveluntuottajalta, vaan palveluita voidaan räätälöidä useilta palveluntarjoajilta. Se helpottaa myös tilanteita, joissa kehitysvammaisen henkilön elämäntilanne ja palveluntarve muuttuvat. Näin voi käydä esimerkiksi

  • uusien asumisen taitojen oppimisen myötä
  • sairauden myötä
  • ikääntymisen myötä

Kehitysvammaisten ihmisten yleisin asumismuoto ovat edelleen asunto ryhmäkodissa, mutta näiden rinnalle on viime vuosina aktiivisesti kehitetty myös muunlaisia asumisen ratkaisuja. Erilaisia itsenäisen asumisen vaihtoehtoja alkaa olla tarjolla yhä enemmän.

Uusia asumisratkaisuja ovat esimerkiksi erilaiset asuntoryhmät ja asuntoverkostot.

Nykyisin kehitysvammaisten asumista ohjataan rakennettavaksi yhä enemmän osaksi normaalia lähiyhteisöä. Esimerkiksi ARA (Asumisen rahoittamis- ja kehittämiskeskus) ohjaa rakennuttajia rakentamaan monipuolisia asumisratkaisuja tavanomaisille asuinalueille palveluiden läheisyyteen.

  • Lue lisää Asunto- ja naapuriverkoston toteuttamisen oppaasta.

Asumiseen liittyviä käsitteitä

Kehitysvammaisten asumispalveluista puhuttaessa käytössä ovat yhä käsitteet: autettu -, ohjattu - ja tuettu asuminen.

Käsitteet ohjattu- ja autettu asuminen ovat hiljalleen korvautumassa uusilla käsitteillä palveluasuminen ja tehostettu palveluasuminen.

Tuettu asuminen

  • Tuettua asumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat tukea asumiseensa tai asumiseen siirtymisessä. Tuetulla asumisella tarkoitetaan asumisen tukemista sosiaaliohjauksella ja muilla sosiaalipalveluilla.

Palveluasuminen (uudessa sosiaalihuoltolaissa ohjattu asuminen)

  • Palveluasumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat soveltuvan asunnon sekä hoitoa ja huolenpitoa. Palveluasumisessa henkilökuntaa ei ole yöaikaa paikalla.

Tehostettu palveluasuminen (uudessa sosiaalihuoltolaissa autettu asuminen)

  • Tehostettua palveluasumista järjestetään henkilöille, joilla hoidon ja huolenpidon tarve on ympärivuorokautista.

Lisäksi puhutaan tilapäisestä asumisesta.

  • Tilapäistä asumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat lyhytaikaista, kiireellistä apua.

Asumisen lukumäärätietoja

THL:n ylläpitämä tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet kokoaa rekisteritietoa muun muassa kehitysvammaisten asumisesta. Alle on koottu eri asumismuotojen asiakasmäärätietoja vuodelta 2018.

  • Autettu asuminen: 8 664
  • Ohjattu asuminen: 1 884
  • Tuettu asuminen: 1 876
  • Kehitysvammalaitokset: 631
  • Asumisen palveluja käyttäviä kehitysvammaisia ihmisiä on yhteensä 13 055.
  • Lisäksi on arvioitu, että vanhempien tai omaisten luona asuu noin 15-20 tuhatta kehitysvammaista ihmistä. Heistä noin 10 tuhatta on alle 18v.

Viime vuosina kasvussa ovat olleet erityisesti ympärivuorokautisesti tuetun (autetun asumisen) sekä tuetun asumisen asiakasmäärät. Vastaavasti kehitysvammalaitoksissa pitkäaikaisesti asuvien määrä on vähentynyt. Tuetun asumisen asiakasmäärä on 2010-luvulla lähes kaksinkertaistunut (Vesala 2020).

Asumisen palvelumaksut

Kun asumiseen liittyvät palvelut järjestetään vammaispalvelulain tai kehitysvammalain mukaisesti, ovat ne asiakkaalle maksuttomia. Edellä mainittujen lakien mukaisesti järjestettävät tukipalvelut kuten avustaminen ruuanlaitossa, syömisessä, pukeutumisessa, henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimisessa, siivouksessa, liikkumisessa ja asioinnissa, ovat asiakkaalle maksuttomia.

Asumispalvelun piirissä olevalta asiakkaalta voi periä maksun vain henkilökohtaisiin asumismenoihin liittyvistä kuluista. Niitä ovat kaikki tavanomaiset asumismenot kuten vuokra, ruoka, pesuaineet, vesi ja sähkö. Niitä eivät ole esimerkiksi henkilön asumiseensa tarvitsemasta avusta ja tuesta aiheutuvat henkilöstömenot, siivous- tai saattajapalvelu tai kiinteistön hoitoon liittyvät kulut.

Asumista kehitetty voimakkaasti 2010-luvulla

Kehitysvammaisten asuminen on ollut kehittämisen kohteena koko 2010-luvun. Kehittämistä on ohjannut kehitysvammaisten asumisohjelma, ns. KEHAS-ohjelma, jonka tavoitteena on ollut lakkauttaa laitosasuminen ja kehittää uudenlaisia, yksilöllisiä asumisratkaisuja.

Kehittämistyön taustalla on vaikuttanut vuonna 2016 ratifioitu YK:n vammaissopimus. Sopimuksessa linjataan, että vammaisilla henkilöillä on oikeus valita, miten, missä ja kenen kanssa he asuvat. Mikään tietty vamma tai tuentarve ei saa velvoittaa henkilöä mihinkään tiettyyn asumismuotoon, esimerkiksi ryhmämuotoiseen asumiseen. Lähtökohtana tulee olla asuminen tavallisessa asuinympäristössä.

Kehittämistyön taustalla ovat vaikuttaneet myös havainnot siitä, että moni kehitysvammainen toivoo asumista omassa kodissa, mutta tarjonta on pitkään painottunut erilaisiin ryhmämuotoisiin ratkaisuihin.

Osalla läheisistä ja työntekijöistä voi olla huoli omaistensa pärjäämisestä silloin kun henkilö on muuttamassa.

Monipuolista asumista kehittämässä: Kehitysvammaisten ihmisten asumisen tarpeita ja ratkaisuja Eksotessa -selvitys- ja pilotointihankkeessa (YM 22:17) havaittiin, että asumisen kehittämisen ja suunnittelun lähtökohdaksi on hyvä ottaa muuttajan vahvuudet ja voimavarat:

  • Jos asumisen suunnittelua johtaa turvallisuuden maksimointi, saattaa se johtaa liian raskaisiin ratkaisuihin.
  • Uskomalla henkilön vahvuuksiin ja taitoihin luodaan luottamusta. Se johtaa henkilön mahdollisuuteen käyttää vahvuuksia ja taitoja hyväkseen.
  • Paras tulos asumisen kehittämisessä saavutetaan kun se tapahtuu kunnissa hallinnonalojen välisenä yhteistyönä (sote, kaavoitus, asuntotoimi jne).
  • Yhteiskehittämisen lähtökohtana on oltava asiakkaiden voimavarat ja tarpeet.

Tulevaisuuden näkymiä

On oletettavaa, että asumisen vaihtoehdot monipuolistuvat tulevaisuudessa.

Kehitysvammaisten henkilöiden asuminen normaalissa asuntokannassa lisääntynee tulevaisuudessa. Erityisesti nuorten, lapsuudenkodeistaan muuttavien kehitysvammaisten tulo asumispalvelujen piiriin asettaa palveluille uudenlaisia vaatimuksia, sillä nuoret haluavat asua samalla tavoin kuin muutkin ikätoverinsa. Usein myös nuorten vanhemmat pitävät itsestään selvänä, että heidän nuorensa muuttaa pois lapsuudenkodistaan ja itsenäistyy samalla tavoin kuin muutkin.

Tulevaisuudessa asumispalvelujen piiriin on arvioitu tulevan merkittävä uusi asiakasryhmä: lapsuudenkodeistaan muuttavat aikuiset kehitysvammaiset. Nämä henkilöt ovat asuneet pitkään lapsuudenkodeissaan yhdessä ikääntyneiden vanhempiensa kanssa. Kun vanhempien toimintakyky heikkenee, tulevat heidän aikuiset kehitysvammaiset lapsensa asumispalvelujen piiriin.

Uusien asumisratkaisujen kehittäminen käyttöönotto vaatii suunnitelmallista ja pitkäjänteistä työtä. Se vaatii uudenlaista työotetta niin sosiaalihuollolta kuin palveluntuotannolta. Asuntoa tarvitsevan kehitysvammaisen henkilön ääntä on kuultava aidosti.

Tulevaisuudessa asumisen järjestämisen on lähdettävä YK:n vammaissopimuksen mukaisesti siitä, että jokaisella kehitysvammaisella henkilöllä on tosiasiallisesti mahdollisuus valita, missä, miten ja kenen kanssa hän asuu.

#Kotimatkalla-hanke (2017-2019)

ARAn, Kehitysvammaliiton, FDUV:n ja kuntien sekä sote-kuntayhtymien yhteistyöhanke #Kotimatkalla pureutui vuosina 2017-2019 uusien asumismallien kehittämiseen.

#Kotimatkalla-hankkeessa kehitettiin asunto- ja naapuriverkostomallia, jonka perusideana on erityistä tukea asumisessaan tarvitsevien ihmisten asumisen järjestäminen tavallisissa asunnoissa. Näistä asunnoista muodostuu verkostoja, ja verkoston asiakkaat saavat yksilöllisesti räätälöityä apua ja tukea heidän koteihinsa. Verkoston asukkaat antavat ja saavat vertaistukea toisiltaan.