Henkilökunnan jaksaminen

Hyvinvoiva ja itsestään huolta pitävä henkilökunta on hyvän saattohoidon edellytys. Työpaikalla, jossa työntekijä pystyy puhumaan ja ilmaisemaan omia tunteitaan, on helppo olla. On tärkeää, että vaikeista asioista voi puhua ja työntekijät tietävät saavansa tukea muilta. Esimiehen rooli on tukea ja järjestää tarvittaessa työnohjausta. Ryhmämuotoisen työnohjauksen on todettu toimivan hyvin, sillä kokemusten ja neuvojen vaihto onnistuu ryhmässä helpoiten. Tärkeintä on, ettei kukaan jää yksin mahdollisten ahdistavien tunteiden kanssa. Apua voi hakea tarvittaessa myös esimerkiksi työterveyshuollosta.

Kuoleman kohtaaminen, kuolevan hoitotyö ja omaisten tukeminen ovat haastavia ja joskus vaikeitakin asioita. Ei ole ollenkaan harvinaista, että myös hoitaja väsyy. Koulutusmahdollisuudet lisäävät myös työssä jaksamista.

Oma suhtautuminen kuolemaan

Saattohoitotyö on vaativaa työtä, jossa työntekijä joutuu kohtaamaan oman suhtautumisensa kuolemaan. Jotta saattohoitotyötä tekevä voisi työssään hyvin, on omaa suhtautumistaan hyvä miettiä. Kuoleman kohtaaminen työssä saattaa nostaa mieleen ajatuksia omasta kuolevaisuudesta ja pelkoja omien läheisten menettämisestä. Ohjaajan tulee antaa itselleen lupa tuntea ja läpikäydä mahdolliset omat pelkonsa ja menetyksensä.

Kuolema kuuluu elämään, se on osa elämänkaarta. Ikää myöten useimmat saattohoitotyötä tekevät ohjaajat oppivat suhtautumaan kuolemaan luonnollisena asiana. Nuoria ohjaajia tulee kannustaa rohkeasti mukaan saattohoitoon kokeneempien hoitajien mukana. Hoitotilanteessa on tärkeää olla oma itsensä eikä yrittää esittää mitään. Vaikeissa tilanteissa on hyvä kysyä rohkeasti neuvoa kokeneemmilta työntekijöiltä.

Tunteiden hyväksyminen

Surutyön eri vaiheisiin kuuluvat myös selkeät vihan tunteet, mikä voi olla vaikea asia ohjaajalle. Joskus voi tuntua siltä, että kuolevan ihmisen ja omaisten tunteet kohdistuvat ohjaajaan itseensä. On siis hyvä ymmärtää tunteiden syyt ja pystyä hyväksymään ne. Yleensä rauhallinen keskustelu kehitysvammaisen ihmisen ja/tai omaisten kanssa auttaa. Kuunteleminen on erittäin tärkeä taito. Kuuntelemalla saa selville kehitysvammaisen saattohoidettavan ja omaisten ajatuksia sekä sen, missä vaiheessa surutyötä he ovat. Omaisille tulee tarjota riittävästi tietoa ja heidän toiveitaan tulee kuunnella.

Jos kehitysvammainen ihminen kykenee ilmaisemaan itseään, hoitohenkilökunnan tulee ottaa selvää, mitä hän itse haluaa, toisinaan potilaan ja omaisten toiveet voivat olla hyvinkin erilaisia, jopa keskenään ristiriitaisia. Toiset omaiset ovat aktiivisia kyselijöitä, toiset voivat oman pahan olonsa vuoksi ottaa passiivisen roolin. Jotkut omaiset eivät uskalla tulla kysymään mieltään vaivaavia asioita.

Hiljainen läsnäolo tärkeää

Useasti omaisille on ohjaajan hiljainen läsnäolo yhdessä potilaan vierellä tärkeämpää kuin mitkään ääneen lausutut sanat. Toisinaan, vaikka lääkäri olisi aiemmin selittänyt omaisille tarkasti tilanteen läheisen sairaudesta, hoidosta ja ennusteesta, omaiset kyselevät hoitajalta samat asiat uudelleen. He eivät ole pystyneet vastaanottamaan lääkärin antamia tietoja ollessaan tunteidensa vallassa. Hoitajan on hyvä vielä keskustella kyseisistä asioista heidän kanssaan ja varmistaa asioiden ymmärtäminen. Näin vältytään monilta ikäviltä väärinkäsityksiltä. Hoitajalta tämä vaatii pitkämielisyyttä ja rauhallisuutta. Empatia ja ammatillisuuden säilyttäminen ovat tärkeitä taitoja.

Elämän loppuvaiheen hoito, josta jää hyvä mieli myös omaisille, on hoitotyön haasteellisimpia alueita. Jokainen kohtaaminen on aina uusi ja erilainen vaatien hyvien ammatillisten taitojen lisäksi hyviä vuorovaikutustaitoja ja inhimillisyyttä. Tärkeää on olla ihminen ihmiselle.