Kuolema ja kuoleman jälkeen

Usein kuolema on rauhallinen tapahtuma, johon ei liity mitään pelottavaa. Hengitys loppuu ja sydän lakkaa lyömästä. Joskus kuoleva voi äännellä vielä ennen kuolemaansa ja hänellä voi olla harhoja. Yleensä hän ei kuitenkaan enää tunne kipuja, eikä siten tarvitse esimerkiksi lääkitystä. Vierellä oleva läheinen ihminen tuo turvallista oloa. Kuoleminen merkitsee luopumista ja sisältää erilaisen määrän ahdistusta kullekin ihmiselle.

Käytännön järjestelyt

Kuoleman jälkeen soitetaan kotisairaanhoitajalle ja kerrotaan hänelle tilanne. Hoitaja tulee paikalle ja hän kutsuu myös lääkärin, joka toteaa potilaan kuoleman.

Vainaja voi olla kotona yön yli. Ei ole mitään kiirettä lähteä kuljettamaan kuollutta. Mikäli ajatus kuolleesta tuntuu vaikealta, voidaan vainaja kuljettaa pois heti lääkärin käytyä. Hautaustoimisto voi hakea vainajan kotoa myös arkulla. Mutta myöskään lääkärikäynnillä ei ole kiire. Lääkäri voi tulla kotiin toteamaan kuoleman vasta seuraavana aamuna.

Hoitava lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen ja hoitava yksikkö huolehtii kuolintodistuksen viranomaisille. Kuolintodistukseen liittyy myös hautauslupa, joka toimitetaan hautaustoimistolle.

Huoltomiestä tai talonmiestä voi pyytää nostamaan Suomen lipun puolitankoon.

Asuintovereille mahdollisuus surra

Asuintoverin menetys voi olla muille asukkaille raskas kokemus. On tärkeää, että heille tarjotaan mahdollisuus jättää hyvästit. Vainaja voidaan pukea kauniisti, laittaa kukat rinnan päälle ja sytyttää kynttilä yöpöydälle. On myös mahdollista järjestää muistotilaisuus, jonne kutsutaan asuintovereita, vainajan omaisia ja muita läheisiä.

Kuoleman jälkeen

Usein läheisille herää paljon kysymyksiä tai eteen nousee vaikeita tunteita vasta viikkoja läheisen kuoleman jälkeen. On tärkeää, että myös kuoleman jälkeen läheisillä ihmisillä on joku, joka voi kuunnella ja auttaa alkuun.

Käytännössä läheiset voivat ottaa yhteyttä suoraan hoitaneeseen lääkäriin, kotisairaanhoitoon tai osastoon. Joissakin paikoissa järjestetään omaisille yhteisiä tapaamisia läheisen kuoleman jälkeen. Läheiselle voidaan järjestää myös esimerkiksi muistelutilaisuus, jossa voidaan vielä palata vainajan elämään tai kuolemiseen liittyneisiin seikkoihin. Usein muisteleminen on hyvä keino käsitellä surua jo potilaan eläessä ja yhdessä tämän kanssa. Monissa paikoissa järjestetään sururyhmiä esimerkiksi seurakunnissa.