Kasvi multaan yhteiseksi iloksi

Markku Mäkinen kaataa hyvin tarkasti ja keskittyneesti multaa pieneen saviruukkuun. Sitten hän poimii pienen rönsyliljan taimen ja painaa sen varovasti multaan. Ohjaaja Pirjo Ketonen pitää liljan lehtiä pystyssä, että Markku saa kasvin juurille lisää multaa.

Puutarhakerho on toiminut jo vuosia Antinkartanon toimintakeskuksessa Ulvilassa. Kasvien istutus on yksi kerholaisten askareista näin keväisin. Pian lähdetään istuttamaan ulos kesäkurpitsaa, perunaa, porkkanaa ja persiljaa.

"Osa asukkaista on ollut kerhossa mukana vuosikaudet. Tämä on monille hyvin tärkeää, kun saa itse osallistua ja näkee myös työnsä tuloksen. Puutarhakerhon pitäminen ei vaadi kovin paljon resursseja eikä rahaa. Tämä on opettavaista puuhaa ja aina me olemme iloisia, jos saadaan joku kasvi kukkimaan", Pirjo Ketonen kertoo.

Antinkartanon puutarhakerhon kesä huipentuu sadonkorjuujuhlaan. Edellisinä kesinä esimerkiksi tuottoisaa kesäkurpitsaa on grillattu pihalla yhteisessä juhlassa.

Ihmiset ja kasvit kiinnostavat puutarhaterapeuttia

Ihmisten ja kasvien välillä on paljon yhteistä. Puutarhaterapiassa käytetään tätä läheistä vuorovaikutusta hyväksi. Kun ihminen hoitaa puutarhaa, hän hoitaa samalla itseään. Ulvilalainen puutarhaterapeutti Kalervo Nikkilä yhdistää työssään mielenkiintoisella tavalla puutarhanhoidon ja ihmisten hoitamisen. Nikkilä on koulutukseltaan puutarhateknikko ja sosiaalipsykologi. Hän käy kouluttamassa sekä hoitotyön ammattilaisia että viherpeukaloita ympäri Suomea.

Puutarhaterapiassa keskeistä on vuorovaikutus. Terapiatilanteessa hoidettava ihminen on tiiviissä vuorovaikutuksessa terapeutin ja kasvien kanssa. Terapeutti opastaa ja avaa kanavia kasvien ja hoidettavan välille. Tavoitteena on eheyttää ja kuntouttaa ihmistä.

Kehitysvammaiset ihmiset hyötyvät puutarhaterapiasta Nikkilän mukaan monella tavalla. Kasvien kasvattaminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Puutarhassa pitää oppia sietämään pettymyksiä ja epäonnistumisen tunteita. Kaikki siemenet eivät idä.

"Puutarhanhoito kehittää motorisia taitoja, kun pieni siemen tai taimi pitää istuttaa. Se harjoittaa käden ja silmän yhteispeliä. Kasvien kanssa käden tärinä tai vapina voi vähentyä. Kasvien kasvattaminen on lisäksi itseilmaisua ja luovaa toimintaa. Kun tulosta syntyy, siitä voi olla ylpeä. Puutarhanhoito kehittää itsetuntoa", Nikkilä kuvailee.

Puutarhassa mielihyvää ei saavuteta äkkiä. Kaikki vie oman aikansa. Myös itselle pitäisi osata antaa aikaa.

"Jokainen kukka on ainutlaatuinen. Jos vertaat kahta ruusunkukkaa, huomaat, että ne ovat erilaiset. Ei ole kahta samanlaista kukkaa. Ei ole kahta samanlaista ihmistä", Nikkilä vertaa. Kehitysvammaisille tämän asian oivaltaminen voi Nikkilän mukaan olla terapeuttista.

"Se on ihmisyyden ja ainutkertaisuuden ymmärtämistä. Huomaa oman ainutlaatuisuutensa ja sen, että luonnossa kaikki ovat erilaisia."