Aktiivisen tukemisen periaatteet

1. Jokaisessa hetkessä on mahdollisuuksia

• Havaitse asia, josta henkilö on kiinnostunut, ja huomaa hänen tekemänsä aloitteet.
• Mieti, miten voit tukea henkilöä asian toteuttamisessa siten, että henkilö voi käyttää omia voimavarojaan maksimaalisesti tilanteessa ja että tilanne mahdollistaa onnistumisen henkilölle.
• Mieti, mitkä ovat henkilön omat voimavarat ja vahvuudet, mitä henkilö voi tehdä itse? Mitä henkilö voi tehdä tuen avulla? Onko asioita, joissa tarvitaan työntekijän tekemistä, ts. vaiheet, jotka henkilökunta tekee?
• Vähennä esteitä ja vaikeuksia.
• Mieltymysten ja henkilölle tärkeiden rutiinien kunnioittaminen.
• Valitse toiminnosta sellaisia palasia, jotka henkilö pystyy tekemään itse.
• Järjestä tekemistä mieluummin vähän ja usein kuin harvoin ja paljon kerralla.
• Varmista, että henkilö onnistuu tekemisessään ja että hänelle syntyy onnistumisen kokemuksia.
• Tarjoa henkilölle juuri sopiva määrä apua onnistumisen varmistamiseksi.

2. Osallistumista vähän ja usein

• Muista, että osallistuminen ei aina tarkoita suuria asioita, pienikin riittää.
• Liikkeelle voit lähteä henkilön hienovaraisistakin kiinnostuksen ilmaisuista.
• Motivointi ja ehdottaminen on aina suotavaa.
• Muista, että henkilö voi aina myös kieltäytyä. Toisinaan pieni lisäkannustus voi kannattaa.
• Huomioi, että osallistuakseen henkilön ei tarvitse olla mukana tekemisessä alusta loppuun, koko ajan.
• Ota huomioon henkilön mahdolliset tarkkaavaisuuden rajoitukset. Mahdollista osallistuminen siltä osin kuin tarkkaavaisuus riittää.
• Muista, että osallistuakseen henkilön ei tarvitse tehdä koko asiaa itse alusta loppuun.
• Henkilö voi osallistua, vaikka tiedettäisiin, ettei hän ehkä koskaan kykene tekemään ko. asiaa itsenäisesti.

3. Eriasteinen apu ja tuki varmistaa onnistumisen

Onnistumisen ja onnistumisen kokemusten varmistamisessa on henkilökunnalla merkittävä rooli. Sen, mitä tuettava henkilö ei itse voi edes voimakkaasti tuettuna tehdä, tekee henkilökunta. Näin taataan tuettavan henkilön onnistuminen tehtävässä kokonaisuudessaan.

Osallistumisen tukeminen lähtee ajatuksesta, että jokaisessa päivän hetkessä on mahdollisuus osallistua jollain tavalla jonkin asian tekemiseen. On varottava tilannetta, jossa tavoitteena on ainoastaan kaikkien suoritteiden tehdyksi saaminen mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.

Tärkeintä on löytää se tukemisen ja avustamisen tapa, joka sopii juuri kyseiselle henkilölle. Yhtä lailla tärkeää on, että löydetään kyseisen henkilön kohdalla juuri oikea tuen taso - ei liikaa eikä liian vähän.

Erilaisia tukemisen ja avustamisen tapoja ja asteita voidaan käyttää sekaisin ja rinnan.

Jos jokin tukemisen tyyli ei jonkun kohdalla toimi, kokeillaan muuta.

Tukemisen tapa 1: Luonnolliset vihjeet ja seuraamukset

• Voimakkaimmassa tuessa lisätään keinotekoisia vihjeitä. Esimerkiksi todetaan, että laitetaanpa tiskit ensin ja mennään sitten tekemään jotakin muuta.
• Keskivahva tuki on luonnollisten vihjeiden alleviivaamista henkilölle. Esimerkiksi osoitetaan pöydällä olevia tiskejä ja selitetään, että saadaksemme puhtaan keittiön ja puhtaita lautasia huomiseksi meidän tulee laittaa tiskit koneeseen.
• Vähäisintä tuki on, kun henkilö huomaa itse luonnolliset vihjeet. Esimerkiksi vinkiksi riittävät pöydällä olevat likaiset astiat sekä se, että puhdas keittiö on seurausta siivoamisesta.

Tapa 2: Sanalliset vihjeet

• Voimakkain tuki on tarkkojen askel askeleelta -ohjeiden antamista, läpi koko tekemisen. Esimerkiksi "Nosta lautanen", "Kurota alas tiskikoneelle", "Laita lautanen telineeseen".
• Keskivahvassa tuessa henkilölle annetaan ajoittain pieniä vihjeitä toiminnan uudelleen suuntaamiseksi. Esimerkiksi "Siirrä lautasia hieman tiiviimpään, jotta ne kaikki mahtuisivat telineeseen".
• Vähäisimmässä tuessa henkilölle annetaan vain pieni vinkki. Voidaan esittää vaikkapa retorinen kysymys: "Mitähän näille tiskeille tulisi tehdä?"

Tapa 3: Visuaaliset vihjeet

• Voimakkain tuki on tarkka havainnollistaminen. Esimerkiksi näytetään, kuinka lautanen laitetaan koneeseen, minkä jälkeen näytetään, kuinka laitetaan seuraava lautanen edellisen viereen.
• Keskivahva tuki on mallintamista. Henkilölle esitetään esimerkkejä siitä, millä tavoin asian tekeminen saataisiin vietyä loppuun. Esimerkiksi työntekijä laittaa lautasia koneeseen näyttääkseen, kuinka asianpesukone on paras täyttää.
• Vähäisin tuki on osoittamista ja eleitä. Henkilölle osoitetaan koneeseen menossa olevaa lautasta ja sitten paikkaa, johon lautanen koneessa sijoitetaan.

Tapa 4: Fyysiset vihjeet, fyysinen avustaminen

• Voimakkain tuki on suoraa fyysistä avustamista. Esimerkiksi työntekijä ottaa kiinni henkilön lautasta pitelevästä kädestä ja ohjaa laittamaan lautasen koneeseen.
• Keskivahvassa tukemisessa käytetään esineitä tms. ohjattaessa henkilöä tekemisen läpi. Esimerkiksi kun henkilö pitelee lautasta, pitää työntekijä kiinni lautasen toiselta puolelta ja siirtää lautasta kohti astianpesukonetta.
• Vähäisin tuki on koskettamista. Lyhyellä fyysisellä kontaktilla autetaan tekemisen alkuun (ei kuitenkaan koko tekemisen ajan). Esimerkiksi työntekijä koskettaa henkilön lautasta pitelevää kättä ja työntää sitä varovasti kohti astianpesukonetta.

4. Valinnanmahdollisuudet ja kontrolli on maksimoitu

Keskeistä on tunnistaa niitä tapoja ja keinoja, joiden avulla voidaan laajentaa henkilön kokemusmaailmaa ja niitä mahdollisuuksia, joista hän voi valita. Kyse ei ole vain siitä, että henkilöltä kysytään, haluaako hän tehdä jotakin vai ei. Kyse on myös siitä, että kunnioitetaan henkilön päätöksiä, esim. tekemisen tapaa ja tahtia, monenlaisissa arkisissa tilanteissa.

• Missä ja milloin tietyt asiat tapahtuvat?
• Miten tietyt asiat tapahtuvat?
• Millä tahdilla tietyt asiat tehdään?

5. Kommunikaatio ja vuorovaikutus on kaiken perusta

• Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.
• Palvelun laadun keskeinen mittari on asiakkaan oma kokemus siitä, miten hän kokee tulleensa kohdatuksi vuorovaikutustilanteessa.
• Jokaisessa auttamis- ja kohtaamistilanteessa piilee mahdollisuus tuntea joko voimaa ja toivoa tai voimattomuutta ja epätoivoa.
• Jokainen ihminen haluaa tulla kohdatuksi ainutlaatuisena ja arvostettuna siten, että toinen ihminen pysähtyy ja paneutuu kohtaamishetkellä juuri hänen tilanteeseensa.
• Asiakkaan ei koskaan pitäisi tulla sivuutetuksi yksilönä ja kohdatuksi pelkästään diagnoosin edustajana.

6. Opettamisansaa vältetään aktiivisesti

• Kaikelle tekemiselle ei pidä eikä tarvitse asettaa tavoitteita.
• Jonkin uuden asian opettelu on eri asia kuin osallistuminen.
• Kun on kyse jostakin uudesta taidosta, jonka henkilö haluaa oppia, tavoitteiden asettaminen on luonnollisesti OK.
• Kun on kyse arkielämään osallistumisesta kaikin mahdollisin tavoin, ei välttämättä tarvita erityisiä tavoitteita.
• Liian suuret tavoitteet muodostuvat pahimmillaan henkilön näkökulmasta osallistumisen esteiksi ja henkilökunnan näkökulmasta stressiksi, mikäli edistystä ei tapahdu.
• Milloin henkilö opettelee jotakin, milloin hän vain osallistuu?
• Milloin henkilöä opetetaan, milloin häntä vain tuetaan osallistumaan?
• Yksilökeskeisen aktiivisen tuen ensisijainen tarkoitus ei ole opettaa uusia taitoja.

7. 24/7-lähestymistavan kehittäminen

Pyritään tekemään työ siten, että voidaan olla valppaina jokaisessa työvuorossa ja muuttamaan omaa toimintaa ja vuorovaikutustapoja kehitysvammaiselle henkilölle sopivammaksi.