Osallistumisen esteitä ja ratkaisuja

Osallistuminen tavalliseen toimintaan muiden ihmisten joukossa on tärkeää. Kaikki ihmiset haluavat olla jollain tavalla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Arjessa yhdessäololle jää usein vain vähän aikaa, koska henkilökunnan työajasta suuri osa kuluu arkiaskareissa, kuten ruoanlaitossa tai siivouksessa. Pahimmillaan kehitysvammaisille ihmisille jää odottajan osa.

Osallistumisen lisäämisen esteeksi koetaan usein resurssien puute tai läheisten vastustus. Joskus koettuna esteenä voi olla se, ettei yhdelle henkilölle voida antaa enempää aikaa kuin muille. Toisinaan ohjaaminen voi tuntua vaikealta tai työntekijältä saattaa puuttua motivaatio kehittää omaa työtään. Haasteena voi olla myös se, ettei kehitysvammainen henkilö itse halua osallistua.

1. Resurssien puute

Mikäli osallistumisen lisäämisen ensisijaisena esteenä on resurssien puute, kannattaa pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: 

• Mikä on perustehtävämme? Mitä varten teemme työtämme?
• Mihin työaika kuluu, millaisten tehtävien hoitamiseen? Millä tavalla tehtäviä voi priorisoida? Voiko jotakin siirtää tehtäväksi myöhemmin? Onko esimerkiksi järkevää laittaa ruokaa isolle joukolle, jos tämä aika on suoraan pois tuettavilta henkilöiltä?
• Jos emme pysty auttamaan asiassa itse, kuka muu voisi auttaa henkilöä osallistumaan esimerkiksi jääkiekko-otteluun? Vanhemmat, sukulaiset, ystävät, vapaaehtoiset, jääkiekkoseuran aktiivit jne.?

2. Läheisten vastustus

Jos osallistumisen lisäämisen esteeksi muotoutuvat henkilön arjessa mukana olevien ihmisten eriävät näkemykset, voidaan asiaa yrittää lähestyä esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta:

• Miten keskustelemme yhdessä läheisten kanssa osallistumisesta, sen mahdollisuuksista ja merkityksestä? Miten keskustelemme siitä, mitä henkilö itse haluaa tai miksi hänen olisi tärkeää päästä kokeilemaan jotakin tiettyä asiaa?
• Mitä vanhemmat oikeastaan ajattelevat ja miksi? Onko taustalla pelkoja? Jos on, millaisia?
• Millaisia sopimuksia asian tiimoilta voitaisiin tehdä ja miten edetä asiassa?

3. Henkilökohtainen aika yhdelle on pois kaikilta muilta

Jos osallistumisen mahdollisuuksien lisääminen ja osallistumisen tukeminen kompastuu henkilön kohdalla siihen, että hän saisi tilanteessa "enemmän kuin muut", voidaan keskustella yhteisesti siitä, mitä käytännössä on henkilökohtainen tai yksilöllinen tuki kullekin asiakkaalle. Ajattelemmeko, että:

• "Jos kaikki eivät voi lähteä, kukaan ei voi lähteä."
• "Jos joku lähtee, kaikkien muidenkin on voitava lähteä."
• "Kenelläkään ei voi olla erivapauksia tai oikeuksia."
• "Kukaan ei voi saada enempää kuin joku toinen."

Yksilöllinen aktiivinen tuki ei tunnista tasapäistämisen periaatetta, vaan lähtee ajatuksesta "kullekin tarpeen mukaan". Ihmiset tarvitsevat apua eri määriä ja eri asioissa, toiset enemmän kuin toiset. Tästä syystä onkin ensiarvoisen tärkeää löytää kunkin henkilön kohdalla vastaus kysymykseen, mitä on hyvä, yksilöllinen tuki juuri kyseisen henkilön kohdalla.

4. Lähityöntekijöiden kokema ohjaamisen ja tukemisen vaikeus

Miten tiedetään, mikä on oikeanlaista ja oikea määrä tukea kunkin henkilön kohdalla? Parhaaseen lopputulokseen pääsee esimerkiksi seuraavien askelmerkkien avulla:

• Kysy ja tutustu.
• Tee näkyväksi henkilölle tärkeitä asioita, toiveita, tuen tarpeita.
• Kokeile, havainnoi.
• Hyödynnä yksilökeskeisen elämänsuunnittelun toimintatapoja ja välineitä.
• Hyväksy myös epäonnistumiset.
• Pohdi, miksi henkilö ei ehkä halua osallistua johonkin toimintaan. Eikö henkilö yksinkertaisesti ole kiinnostunut kyseisestä toiminnasta vai onko taustalla jotakin muuta? Onko henkilöllä kenties huonoja kokemuksia vastaavasta toiminnasta? Mitä hän haluaisi tehdä sen sijaan?

Kun aletaan löytää suuntaviivoja sille, mitä hyvä ja yksilöllinen tuki voisi olla kyseisen henkilön kohdalla, voidaan tietoa koostaa henkilökohtaiseen tukiprofiiliin.