Traumaperäiset stressireaktiot

Traumatisoituminen syntyy jonkin erittäin voimakkaan stressitekijän, esimerkiksi väkivallan kohteeksi joutumisen, seurauksena. Taustalla on siis yksittäinen, epätavallinen tapahtuma, jossa ihminen on joutunut kokemaan tai todistamaan todellista tai uhkaavaa kuoleman tai vakavan loukkaantumisen vaaraa.

Traumaperäiselle stressireaktiolle on tunnusomaista, että vielä pitkänkin ajan kuluttua tapahtumasta, tapahtuman muistuttua mieleen, ihminen kokee toistuvia ja häiritseviä muistikuvia, unia tai voimakasta fysiologista tai psyykkistä reagointia. On tavallista, että ihminen pyrkii välttämään tapahtumaan liittyviä ajatuksia, tunteita, paikkoja, ihmisiä tai toimintoja, ja usein traumaan liittyvien asioiden muistaminen voi olla vaikeaa.

Tavallisia oireita voivat olla mm.

• kiinnostuksen vähentyminen itselle tärkeissä asioissa
• tunne että on etääntynyt muista ihmisistä
• ärtynyt mieliala
• yllättävät vihanpurkaukset
• keskittymisvaikeudet
• ylivalppaus
• säpsähdysherkkyys
• nukahtamisvaikeudet
• unihäiriöt.

Miten tukea traumaperäisessä stressireaktiossa

Traumaperäinen stressireaktio ei parane itsestään ajan kanssa, vaan usein tarvitaan ammattiapua ja psykososiaalista kuntoutusta. Kuntoutuksessa pääpaino on menetettyjen taitojen ja toimintakyvyn tukemisessa ja takaisin saamisessa, ei niinkään traumaattisen tapahtuman käsittelyssä.