Blogi - Elämänmausta tinkimättä

Satu Kreivi-Palosaari on oululainen toimittaja, pappi ja omaishoitaja, joka tarjoaa kerran kuussa välähdyksiä AGU-pojan ja hänen perheensä elämään. Elämä lievästi kehitysvammaisen Uunon seurassa on vaativaa, värikästä, ja samalla myös tavattoman hauskaa. Elämänmakua ovat rivit ja rivinvälit pullollaan - joskus maku on karvas, joskus aivan mansikkainen!

Kommentoi ja ota kantaa! Kommentin voit jättää blogikirjoituksen lopussa olevalla lomakkeella.

31.03.2014

Kuinka voit

- Mitä teitsi? kuuluu aidan takaa naapurista. - Mitäs meitsi, poika kikattaa ja porhaltaa eläkkeellä olevien Laurin ja Hilkan luo kylään. Olen ihaillut jo vuosia poikani merkillistä kykyä muodostaa ihmissuhteita. Hän löytää ystäviä kaikkialta. Naapurin ikäihmisten lisäksi erityisessä suosiossa ovat tapahtumien järjestysmiehet, suntiot, siivoojat, remonttimiehet, nuohoojat, hotellien respat ja kokit. Kun viimeksi olimme hotellissa yötä, poika tutustui perinpohjaisesti respanhoitajaan.

31.03.2014

Kirje

Yhtenä päivänä huomasin seisovani peilin edessä ja sanovani virallisella äänellä: "Minä olen kehitysvammaisen lapsen äiti." Kun olin huolellisesti tarkistanut, että kukaan ei ole todistamassa hulluuttani, kevensin ääntäni ja yritin huomauttaa rennommin: - Juu, minullakin on kehitysvammainen poika.

31.03.2014

Aamuja ja Maanantaiaamuja

Elämässä on kahdenlaisia aamuja. Tavallisia aamuja ja Maanantaiaamuja. Maanantaiaamut eivät tietysti koita vain maanantaisin. Maanantaiaamu voi iskeä koska tahansa. Maanantaiaamuna sängyn viereiselle tuolille varatussa puhtaassa sukassa on reikä. Koira on löytänyt paksun hangen alta mädäntyneen omenan ja syönyt sen (sillä seurauksella, että eteisessä käy hiroshima.) Maanantaiaamuna hammasharjaan menee pikkupojalla tahnan sijasta tukkavaahtoa. Poikaa naurattaa, isää ei. Maanantaina vaatteet ovat omituisesti kadottaneet kokonsa ja muotonsa.