Seksuaalinen väkivalta

Seksuaalinen väkivalta kuten hyväksikäyttö ja kaltoinkohtelu vaikuttavat usein vakavasti uhrin elämään. Esimerkiksi lapsena koettu hyväksikäyttö voi näkyä vakavina ongelmina vasta aikuisena.

Kehitysvammaisilla henkilöillä on erityinen riski joutua seksuaalisen väkivallan kohteiksi. On arvioitu, että kehitysvammaisilla naisilla on 4–10-kertainen riski kokea seksuaalista väkivaltaa (THL).

Seksuaalikasvatus ja -ohjaus ovat tärkeitä välineitä, joilla annetaan kehitysvammaiselle henkilölle keinoja, joiden avulla hän voi puolustaa itseään myös esimerkiksi seksuaalista häirintää tai jopa väkivaltaa kohtaan.

Tärkeää on oppia määräämään itse omasta vartalostaan; se kuuluu vain henkilölle itselleen, ja siihen ei kukaan saa väkivalloin koskea.

Kehitysvammaiset ihmiset tarvitsevat näissä tilanteissa lähes poikkeuksetta lähi-ihmisten tukea prosessin kaikissa vaiheissa. Tärkeintä on, että lähihenkilöt ottavat asian puheeksi, jos he epäilevät esimerkiksi hyväksikäyttöä.

Seksuaalinen hyväksikäyttö

Seksuaalisella hyväksikäytöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö käyttää asemaansa hyväkseen taivuttamalla alaikäisen nuoren tai esimerkiksi vammaisen aikuisen sukupuoliyhdyntään tai muuhun tekoon, joka loukkaa toisen henkilön itsemääräämisoikeutta olennaisesti.

Hyväksikäytön tunnusmerkkejä on myös se, että henkilö on riippuvuussuhteessa toiseen.

Seksuaalisen hyväksikäytön epäilys on aina selvitettävä. Tilanteen selvittäminen voi vaatia monenlaisia kommunikoinnin apuvälineitä, kuten valokuvia tai piirtämistä, jotta tapahtumista voitaisiin saada mahdollisimman luotettava kuva. Siitäkin huolimatta tilanne voi olla niin vaikea, ettei kehitysvammainen henkilö kykene siitä kertomaan. Kehitysvammainen ihminen tarvitsee vamman laadusta riippuen enemmän tai vähemmän lähi-ihmisten apua ja tukea selviytyäkseen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Seksuaalisen väkivallan uhrina kehitysvammainen ihminen on usein riippuvainen siitä, miten läheiset toimivat tilanteessa. Mahdollisesti vain hyvin harva kehitysvammainen ihminen kykenee itse ilmoittamaan viranomaisille häneen kohdistuneesta rikoksesta. Vähänkin vaikeammin vammaisella henkilöllä on ylitsepääsemättömiä esteitä. Jos lähi-ihmiset eivät lähde mukaan tueksi ja tulkeiksi, jää rikos yleensä ilmoittamatta ja selvittämättä.

Seksuaalinen kaltoinkohtelu ja väkivalta

Seksuaalinen kaltoinkohtelu on teko, joka loukkaa henkilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Seksuaalista kaltoinkohtelua voi olla esimerkiksi

• seksiin tai vartaloon liittyvä seksuaalinen vihjailu
• uhkailu, kiristäminen, johdattelu, viettely, lahjonta tai pakottaminen yhdyntään, suuseksiin tai suutelemiseen
• seksiin liittyvien asioiden katsomaan ja kuuntelemaan pakottaminen
• pakottaminen koskemaan itseään tai toista, väkisin koskettelu
• luvatta kuvaaminen seksuaalisiin tarkoituksiin ja seksuaalisten kuvien levittäminen
• raiskaus
• seksuaalisten tekojen ostaminen tavaralla, päihteillä tai rahalla.

Seksuaalista kaltoinkohtelua on myös se, jos toinen osapuoli on esimerkiksi sammuneena tai muuten tiedottomassa tilassa ja toinen osapuoli suorittaa tälle jonkin seksuaalisen teon.

• Kaltoinkohtelua voi tapahtua kasvotusten, puhelimen tai internetin välityksellä.
• Kaltoin kohtelija voi olla mies tai nainen, aikuinen tai toinen alaikäinen.

Erään tutkimuksen mukaan viisi prosenttia kehitysvammaisista vastaajista kertoi, että heille oli tehty seksuaalista väkivaltaa viimeisen vuoden aikana. Neljä prosenttia vastaajista kieltäytyi kommentoimasta aihetta käsittelevää kysymystä, vaikka vastaamatta jättäminen oli muuten epätavallista. Vastaajista 12 prosenttia kertoi joutuneensa seksuaalisen häirinnän kohteeksi viimeisen vuoden aikana, viisi prosenttia kieltäytyi vastaamasta kysymykseen ja 11 prosenttia vastasi, ettei osaa sanoa.

Lähityöntekijöiltä saadut erilliset arvioinnit vahvistivat haastatteluista saatua kuvaa. Käsitteet kuten pahoinpitely, lähentely tai raiskaus voivat olla kehitysvammaiselle ihmiselle vaikeita käsittää. Kehitysvammaliiton tekemissä haastatteluissa esimerkiksi sanan raiskaus merkitystä jouduttiin vastaajille selvittämään, ja noin yksi kymmenestä vastasi samassa haastattelussa seksuaalista häirintää tai väkivaltaa koskevaan kysymykseen "en osaa sanoa".

Australiassa tehdyssä tutkimuksessa 71 prosenttia haastatelluista lievästi kehitysvammaisista ei osannut selittää, mitä "raiskaus" on.

Kaltoinkohtelun selvittäminen

Kaltoinkohtelun selvittäminen voi monesti olla kehitysvammaiselle henkilölle vaikeaa. Jos sanallinen ilmaisu on hankalaa, on tapahtuneesta vaikea saada johdonmukaista kuvaa. Koettu hätä, kipu ja muut tunteet vielä lisäävät ilmaisun vaikeutta.

Moni sujuvasti puhuva kehitysvammainen henkilö voi mennä shokkiin eikä pysty kertomaan loogisesti tapahtuneesta.

Jos tekoa ei ole kukaan nähnyt, se saattaa tulla esille erilaisina haasteellisina tilanteina esimerkiksi asuinyhteisössä. Henkilöllä voi esiintyä esimerkiksi painajaisia, unettomuutta, masentuneisuutta tai ärtyisyyttä sekä kipuja ja sairauksia.

Hälytyskellojen on hyvä soida siinä vaiheessa, kun huomataan henkilön käytöksen muuttuneen. Silloin on tärkeää alkaa selvittää, mistä tilanne on mahdollisesti saanut alkunsa. Väkivaltainen kokemus on voinut olla niin voimakas, että se on mennyt yli kehitysvammaisen ihmisen ymmärryksen. Se ei silti tarkoita sitä, että kokemus ei vaikuttaisi.

Vaikka tapahtunutta ei ymmärrä, keho muistaa ja reagoi. Myös mieli palaa käsittämättömään tapahtumaan aina uudestaan. Ymmärtämisen vaikeuden takia tapahtuneen selvittäminen vaatii läheisiltä ja viranomaisilta aikaa ja kärsivällisyyttä, konkreettisia kysymyksiä, toistoja ja monien erilaisten selvittelytapojen kokeilua.

Selvittelyn tulee olla hienotunteista, sitä pitää tehdä ajatuksen ja ajan kanssa, jotta se ei aiheuttaisi suurempaa traumaa kuin itse koettu tapahtuma.