Vammaisalan brändi

Ammattiopisto Samiedun opettaja sekä Vammaisalan vetovoima ja koulutuksen kehittäminen (VAVE) -hankkeen vastuuhenkilö Kaisa Niemelä kertoo ajatuksiaan vammaisalan brändistä, sen kehittämisestä sekä kouluttautumisesta vammaisalalle.

Jokainen työmahdollisuus keikkatyöntekijänä ja erityisesti oppisopimuksella tekee alaa tutuksi ja lisää sen houkuttelevuutta silloin, kun työsuhde hoidetaan hyvin.

Vammaisala on tykätty ja haluttu, mutta vain niiden osalta, jotka jo jotain kautta tuntevat tai tietävät alasta tai vammaisista ihmisistä. Tällöin kuulee pelkkää ylistystä alasta ja alalla työskentelemisestä. Jos taas ala on ja pysyy tuntemattomana, siihen liittyy ennakkoluulojen sävyttämää outoutta, eikä se herätä uteliaisuutta saati kiinnostusta. On helpompi valita tuttua ja turvallista, etenkin kun suoriutumista arvioidaan. Käsitykset, että vammaisten kanssa on vaikeaa kommunikoida, ymmärtää heidän käyttäytymistään ja tarpeitaan tai ylipäätään osata toimia heidän kanssaan, tuovat liian suuren epäonnistumisen riskin.

Vammaisalan veto- ja pitovoima

Alan vetovoima voi syntyä konkreettisesta työstä tai alan koulutuksista saadun tiedon ja kuultujen kokemusten avulla.

Markkinointia tulisi tehdä kohdennettuna tietyille, omaa alaansa etsiville kohderyhmille yhteisinä tempauksina ja yhteistyössä oppilaitosten, työnantajien, asiakkaiden, työllisyyspalvelujen, nuorisotyön, järjestöjen ja yhdistysten kanssa. Palveluyksiköt ovat esimerkiksi lisänneet suoramarkkinointia oppilaitoksiin, ja myös avoimista työpaikoista ilmoittaminen ja yksiköiden markkinointimateriaalien välitys opiskelijoille on lisääntynyt.

Markkinoinnin tuloksena saatu kesätyö vammaistyössä voi herättää mielenkiinnon alaa kohtaan. VAVE-hankkeen puitteissa Savonlinnan seudun yksiköt haastettiin rekrytoimaan yksi oppisopimusopiskelija per yksikkö ja siten kouluttamaan itselleen vammaistyön osaajia. Haasteeseen on vastattu, ja oppisopimuskoulutuksen suunnittelu etenee.

Pandemia-aika on vienyt työpaikat aikaisempaa ahtaammalle, ja sen uskotaan heijastuvan alalla viihtymiseen ja alan pitovoimaan. On huomattu, että palveluntarjoajat, jotka panostavat asiakastyön laatuun, työntekijöiden hyvinvointiin sekä opiskelijaohjaukseen, ovat haluttuja oppimispaikkoja opiskelijoille. Ammatillisessa kasvussaan keskeneräisten opiskelijoiden ohjaamiseen toivoisin enemmän panostusta juuri sillä periaatteella, että annetaan vetovoimainen ja merkityksellinen kuva työstä.

Nuorten, nuorten aikuisten ja aikuisten työttömien, työttömyysuhan alla olevien, alan vaihtajien ja maahanmuuttajien tavoittamiseksi tulee kehittää konkreettista ja saavutettavaa markkinointia. Samiedu järjesti Savonlinnan Seudun Ohjaamossa koulutusinfon, jossa oli yhteistyössä työnantajia ja työntekijöitä, opiskelijoita, opiskelijapalvelujen työntekijöitä, opettajia, uraohjaajia ja ohjaamokoordinaattori. Osallistujia oli vähän, mutta tapahtumaa kehitetään ja suunnitellaan järjestettäväksi uudelleen.

Yksilölliset urapolut vammaisalalle

Omat valinnat ja vaikuttamismahdollisuudet sitouttavat ja motivoivat.

Vammaisalan koulutuksen tulisi ketterästi ja joustavasti reagoida työelämän muutoksiin ja tarpeisiin. Niihin vastattaisiin henkilökohtaistamisen mahdollistamilla koulutuspoluilla ja -valinnoilla.

Ilman ohjausta moni ei löydä polulleen. Urapolkuihin saa ohjausta eri tahoilta ja eri elämänvaiheissa. Ohjauksen tulee olla osaavaa; ala, sen vaatimukset ja työllisyystilanne tulee tuntea ja tarvittavat verkostot hallita.

Opinnoissa voidaan luoda alusta alkaen polku vammaisalalle sitä haluavalle, tai jos haluttu ala ei vielä ole selkeä, voi polku tutustuttaa alaan alusta alkaen vahvistuen tai vaihtuen. Halutessaan kaikki tutkinnon osien työssä oppimisen jaksot voi suorittaa vammaisalan erilaisissa ympäristöissä. Koulutuksen järjestäjän velvollisuus on ohjata opiskelijaa urasuunnittelussa, työllistymisessä tai jatko-opintoihin.

• VAVE-hankkeessa kehitetty paikallinen valinnainen tutkinnon osa Työntekijänä kehitysvammatyössä 15 osp (Samiedu) antaa mahdollisuuden tutustua kehitysvamma-alaan missä opintojen vaiheessa tahansa - tai jo ennen opintoja.

Lähihoitajakoulutuksessa tulisi taata jokaiselle jossain vaiheessa opintoja mahdollisuus luontevasti ja ohjatusti tutustua vammaisalaan esim. vastavuoroisin tutustumiskäynnein, oppimisprojektein ja työelämässä oppimisen jaksoin. Tutustumiset ja oppimisprojektit voivat antaa vaikuttavia ja henkilökohtaisia kipinöitä alalle hakeutumiseen.

Työelämässä oppimisen jaksoja lähihoitajakoulutuksessa on useita. Tulisi huolehtia, että ohjataan ja kannustetaan opiskelijoita menemään vammaisalan yksikköön työssäoppimisjaksolle missä hyvänsä opintojen vaiheessa. Opettajan tulisi esitellä opiskelijalle kulloinkin ajankohtaiset ja työllistävät alat. Osalla hoidon opettajista on vähän vammaistyön osaamista, mutta sen ei tulisi vaikuttaa vammaisalalle kannustamiseen. Opiskelijaa tulisi kannustaa löytämään uutta. Pienissä koulutusyksiköissä vähäinen opiskelijamäärä vammaistyön osaamisalaopinnoissa voi johtaa lähiopetuksen vähentämiseen, mikä ei puolestaan houkuttele vaativaa osaamista edellyttävälle alalle tai näyttäytyy harhaanjohtavasti alan huonoutena. Nämä ovat oppilaitosten taloudellisia ratkaisuja, mutta myös selkeitä arvovalintoja: mihin panostetaan, mitä pidetään koulutuksen tavoitteena.

Vammaisalan ammattitutkinto on kaikkien alalla toimivien tai alasta kiinnostuneiden opiskeltavissa. Koulutus on perustutkintoa lyhyempi koulutus ja antaa vahvan osaamisen henkilökohtaisen avustajan tai kehitysvamma-alan työhön. Ammattihenkilöiden rekisterimerkinnän puuttuminen ei ole este työskennellä alalla, sillä työtehtävistä voidaan sopia työyksikössä. Työnantajat eivät välttämättä osaa hyödyntää ammattitutkinnon suorittaneen työpanosta silloin, jos hänellä ei ole aikaisempaa sote-koulutusta.

Taitovalmentaja ohjaa ja tukee opiskelijoita

Sote-puolen taitovalmentaja on koulutukseltaan lähihoitaja, jolla on laaja työkokemus erilaisista sote-alan työpaikoista ja kiinnostus opiskelijoiden ohjaukseen.

Taitovalmentaja jalkautuu kentälle esimerkiksi silloin, kun työssäoppimispaikoissa ei ole hetkellisesti valmiuksia ohjata opiskelijaa, tai kun opiskelija on oppisopimusopiskelija, jolla ei vielä ole teoria- eikä käytännöntaitoja lähihoitajan työstä. Taitovalmentaja käy työssäoppimispaikoissa keskustelemassa opiskelijan kanssa esimerkiksi harjoittelujakson tavoitteista tai näyttökriteereistä ennen näyttöä, jos niissä on epäselvyyttä.

Kati-Reetta Matikainen toimii taitovalmentajana Samiedussa: "Aluksi olen käynyt tutustumassa lähes kaikkiin perusterveydenhuollon yksiköihin, palvelutaloihin / ympärivuorokautisen hoivan paikkoihin ja kertonut tästä uudesta mallista, jolla toivotaan olevan positiivisia vaikutuksia työpaikkojen, oppilaitoksen ja opiskelijoiden yhteistyöhön. Ensimmäisen kuukauden aikana taitovalmentajaa on hyödynnetty eniten perushoidon ja kirjaamisen opastuksessa."