Vajaaravitsemus

Vajaaravitsemus tarkoittaa tilaa, jossa energiaa, proteiineja tai muita ravintoaineita ei saada riittävästi tarpeeseen nähden.

Joskus esimerkiksi hyvin vaihtelevuudeltaan rajoittuneessa ruokavaliossa voi kehittyä tila, jossa yhtä tai useampaa ravintoainetta saadaan liikaa tai tarpeeseen nähden epätasapainoinen määrä. Silloin puhutaan virheravitsemuksesta.

Vajaa- tai virheravitsemuksesta seuraa haitallisia muutoksia elimistön toiminnassa ja/tai kyvyssä parantua sairauksista tai toipua hoitotoimenpiteistä.

Laihtuminen, syömisen väheneminen tai vaikeutuminen, puremis- tai nielemisongelmat, pahoinvointi, oksentelu, liikuntakyvyn huonontuminen sekä sairaudet toimivat hälytysmerkkeinä vajaaravitsemuksen riskistä.

Vajaaravitsemuksen syy voi siis liittyä henkilön taipumukseen nauttia liian vähän tai liian yksipuolista ravintoa. Yksipuolinen ruokavalio voi johtaa yli- tai alipainoon sekä yleistilan heikkenemiseen.

On tärkeää ymmärtää, että henkilö voi kärsiä vajaaravitsemuksesta, vaikka paino olisi normaali tai henkilöllä olisi ylipainoa! Kun ravinnossa on niukasti proteiineja, kivennäisaineita ja vitamiineja, yleistila voi heikentyä nopeastikin.

Vajaaravitsemus kasvuiässä voi häiritä kasvua. Vajaaravitsemus myös vaikuttaa osaltaan siihen, että osteoporoosi kehittyy ja murtuma-alttius lisääntyy. Kun samalla lihasmassa vähenee, toimintakyky heikkenee, minkä seurauksena kaatumisalttius lisääntyy.

Vajaaravitsemuksen seurauksena voi myös kehittyä anemia, ilmetä väsymystä ja lihasheikkoutta, kehon lämmönsäätelyongelmien lisääntymistä sekä häiriöitä ruoansulatuskanavan toiminnassa. Pidemmällä aikavälillä myös painehaavariski kasvaa, haavojen paraneminen pitkittyy ja immuunipuolustus heikkenee. Kokonaisuudessaan kuntoutuminen ja toipuminen hidastuvat ja mieliala laskee.

Erityisesti heikentyneessä proteiiniravitsemustilassa lääkityksen vaikutukset voivat muuttua. Pahimmillaan ravitsemukselliset puutokset voivat johtaa suurempaan tai lisääntyneeseen vammaan. Sairauksiin liittyvä vajaaravitsemus on yleistä. Vajaaravitsemus lisää sairastavuutta, sairaalakomplikaatioita sekä kuolleisuutta.

Vajaaravitsemuksen ehkäiseminen on helpompaa kuin sen hoitaminen. Vajaaravitsemuksen riskiryhmään kuuluvat etenkin lapset ja vanhukset sekä vaikeasti kehitysvammaiset ja harvinaisestisairaat.

Kehitysvammaisilla henkilöillä yksipuolisen tai liian niukan ravinnon nauttimiseen johtavia syitä voivat olla esimerkiksi seuraavat:

• Ostopäätösten teon vaikeus ruokakaupassa.
• Tiedon puute monipuolisesta ruokavaliosta ja eri ruoka-aineiden energia- ja ravintoainepitoisuuksista.
• Heikko elintarvikkeiden tuntemus.
• Useat vaihtoehdot elintarvikkeissa, jotka voivat vaikeuttaa oikean tuotteen löytämistä ja valintaa.
• Halu pitäytyä ”tutussa ja turvallisessa”.
• Elintarvikepakkausten ulkonäön vaihtuminen.
• Taloudellinen tilanne. Rahaa voi olla niukasti käytössä, jolloin päädytään ostamaan edullisia ja usein heikommin vitamiineja, kuitua ja proteiineja sisältäviä tuotteita. Vaalea vehnä, sokeri ja rasva ovat edullisia valmistuotteiden raaka-aineita ja usein ne myös maistuvat parhaiten.
• Liian pitkät ruokavälit, erityisesti pitkä yöpaasto, jolloin päivän aikana ei ”ehditä” syödä riittävästi tarpeeseen nähden.

Vajaaravitsemus heikentää elämänlaatua monella tapaa

• Lapsilla vajaaravitsemus laskee yleensä ensin painoa, jonka jälkeen pituuskasvu hidastuu. Jos vajaaravitsemus jatkuu, murrosiän alkaminen voi viivästyä.
• Vajaaravituilla henkilöillä lääkkeiden teho voi muuttua: lääkkeet saattavat imeytyä tai jakautua kehossa normaalista poikkeavalla tavalla.
• Vajaaravitsemus lisää sairastumisriskiä, sairaalakomplikaatioita sekä kuolleisuutta.

Vajaaravitsemuksen ehkäiseminen on helpompaa kuin sen hoitaminen. Vajaaravitsemuksen riskissä olevan on hyvä syödä säännöllisesti ja usein, noin 2-3 tunnin välein, eikä yöpaaston tulisi ylittää 11 tuntia.

Sairauden aikaisia syitä vajaaravitsemuksen riskiin ja sen kehittymiseen

1. Vähentynyt ruoan nauttiminen tai imeytyminen:

• sairaus ja tutkimukset
• lääkkeet ja muut hoidot
• ruokahaluttomuus
• pahoinvointi tai oksentelu
• mielialan lasku, masennus
• vähäinen fyysinen aktiivisuus
• lääkitys
• epäviihtyisä ruokailuympäristö
• maku- ja hajuaistin muutokset
• hampaiden ja suun ongelmat
  • kipeä ja kuiva suu
  • syömis- ja nielemisvaikeudet
• ummetus ja ripuli
• kipu
• rajoitettu tai rajoittunut ruokavalio
  • mm. ruoka-aineallergiat
  • syömishäiriöt
  • ruoka-aversiot (vastenmielisyys jotakin ruokaa tai ruoka-ainetta kohtaan)

2. Sairauden aiheuttama kudostuho tai kiihtynyt aineenvaihdunta

• vammat (esim. palovammat ja isot luunmurtumat)
• leikkaukset
• sepsis eli verenmyrkytys eli verenkiertoon levinnyt mikrobitulehdus
• munuais-, maksa- ja keuhkosairaudet
• sydämen vajaatoiminta
• syöpäsairaudet
• krooninen haava
• HIV

3. Imeytymishäiriöt

• heikentynyt ruoansulatus (esim. haiman vajaatoiminta ja entsyymipuutokset)
• suoliston tulehdussairaudet
• suolistoleikkaukset
• sädehoito
• ravintoaineiden menetykset (esim. fistelit, lyhytsuolioireyhtymä)

Päivityshistoria: Johanna Rintahaka 1.4.2017, 22.5.2017 / Hanna-Mari Sonninen 11.10.2019