Hyvä vuorovaikutus raskausajan kriiseissä

Vanhempien ja hoitavien henkilöiden välinen vuorovaikutus edistää onnistuessaan perheen selviytymistä. Se on yhteistyötä, joka antaa myös työntekijälle tyydytystä.

"Vuorovaikutuksen onnistumisesta kertoo esimerkiksi se, että perheet löytävät oman ratkaisunsa ja tukea toinen toisistaan. Tämä vahvistaa työntekijää, hän voi tuntea työn iloa, vaikka käsiteltävä asia olisikin vaikea. Kontaktin syntyminen vanhempiin lujittaa työntekijän uskoa itseensä, hän voi luottaa siihen, että oma ammattitaito riittää", tutkija Hanna Maijala kuvailee.

Hoidon lähtökohtana tulisi olla koko perheen hyvinvointi. Tällöin myös isän ja sisarusten tarpeet otetaan huomioon vuorovaikutustilanteissa. Tavoitteina on vahvistaa perheenjäsenten välistä huolenpitoa ja auttaa sikiöpoikkeavuuteen liittyvien kokemusten läpikäymisessä.

Työntekijöiden asiallisesta ja rauhallisesta suhtautumisesta on apua vanhemmille. Myös ystävällisyyden osoittaminen ja myötätunto on tärkeää. Tiedollinen ja emotionaalinen tuki ovat molemmat tarpeen.

"Työntekijät tarvitsevat koulutusta, työnohjausta ja mahdollisuuksia tulla myös itse kuulluiksi. Heille olisi tärkeää saada palautetta omasta toiminnastaan. Hoitavan henkilön näkökulmasta onnistuneelle auttamiselle on ominaista kokemus siitä, että perhe on ottanut vastaan tarjotun avun. Työntekijä tuntee vastanneensa vanhempien odotuksiin", Maijala selostaa.

Onnistunut vuorovaikutus on myös sitä, että vanhemmille tulee tunne avun saamisesta: he mieltävät, että hoitava henkilö pitää huolta ja tekee kaiken voitavansa. Sekä vanhemmille että hoitavalle taholle on tärkeää, ettei vanhempien ratkaisuihin vaikuteta. Parhaassa tilanteessa vanhemmille tulisi tunne, että työntekijä on tukena, tekevät he minkä päätöksen tahansa.

Jatkuvuus olisi suositeltavaa poikkeavaa lasta odottavan perheen hoidossa. Hoitoa antavassa yksikössä voisi olla perheelle esimerkiksi oma hoitaja-lääkäri-työpari. Työntekijöillä tulisi myös olla mahdollisuus käyttää perheen kanssa riittävästi aikaa.