Lääkäri voi kertoa vain sen, minkä oikeasti tietää

Epävarmuus ja sen sietäminen kuuluvat keskeisesti lastentautien ja lastenneurologian lääkäri Ulla-Maija Ritasen työhön. Ritanen työskentelee Lastenneurologian poliklinikan ylilääkärinä Päijät-Hämeen keskussairaalassa Lahdessa.

"Poikkeavuuden tilaa ei useinkaan tiedetä, kun lapsi on syntynyt. Epäily poikkeavuudesta voi alkaa esimerkiksi siitä, että lapsi ei pysty syömään. Näissä tilanteissa selvitetään asiaa niin paljon kuin mahdollista", Ulla-Maija Ritanen kertoo.

Poliklinikalle tulee monenlaisia lapsia: osa tulee kehityksen neurologisten vaikeuksien takia, osa on moni- ja vaikeavammaisia lapsia, ja kolmantena ryhmänä ovat lapset, joilla on epilepsia. Usein nämä lapset ovat myös niitä, jotka ovat vaikeasti vammaisia.

Poliklinikalla tehtävä työ on ennen kaikkea konsultointia. Yhteistyötä tehdään monien eri tahojen, kuten perheneuvoloiden kanssa.

"Kun kerrotaan lapsen poikkeavuudesta, vanhempien perimmäinen toive on, että he tietäisivät aiheesta kaiken. Lääkäri ei kuitenkaan voi mennä tehtäviensä edelle. Esimerkiksi jotkut vammat voivat olla hyvin viitteellisiä. Tällöin voi kertoa vain, että tämä asia viittaa vammaan tai että vamma on mahdollinen. Eteenpäin mennään asteittain", Ritanen muistuttaa.

"Tärkeintä on rehellisyys, eli lääkäri kertoo sen, minkä oikeasti tietää. Toivoa ylläpidetään niin kauan kuin se on mahdollista. Ensitietotilanteessa pyydän aina vanhemmat omaan huoneeseeni, vaikka lapsi olisi esimerkiksi teho-osastolla. On tärkeää pitää tilanne riittävän rauhallisena. Ei puhuta teho-osastolla, jossa koneet hurisevat ja ympärillä on hälinää."

Ensitieto on asioiden luokittelua ja ryhmittelyä

Lapsen kuolema on lastenneurologin työssä hyvin harvinaista.

"Vakavassa tilanteessa vanhemmille täytyy myös antaa tiettyä rauhaa ja yksityisyyttä. Nämä tilanteet eivät ole helppoja ammatti-ihmisellekään. Työtä kuitenkin tehdään empaattisesti ja ollaan ennen kaikkea lapsen tukena. Sitä kautta ollaan vuorovaikutuksessa myös vanhempien kanssa", Ritanen toteaa.

"Jos lapsi on hyvin huonokuntoinen, hän on tehohoidossa. Vanhemmille kerrotaan kaikki mitä siinä tilanteessa tiedetään. Kriisissä olevien vanhempien tila on otettava huomioon, kerrotaan tieto luokitellen ja ryhmitellen. Ensitieto on tavallaan sitä, että luokitellaan informaatiota kokonaisuuksiksi."

"Myös tukiperheiden mahdollisuus on olemassa. Olen kuitenkin huomannut, että kun perheet ovat ahdistuneimmillaan, he eivät aina halua tällaista tukea. Tällöin on heidän oma päätöksensä, jos luuri jää nostamatta", Ulla-Maija Ritanen mainitsee kokemuksistaan.

Ulla-Maija Ritanen kokee jaksavansa hyvin työssään. Ilonaiheitakin on paljon: lapset ja perheet, joita kokee voivansa auttaa. Työssä parasta on lasten kohtaaminen.