Kätilö näyttää esimerkkiä

Kätilö ja terveydenhoitaja Anja Tolonen työskentelee synnytyssalin kätilönä Helsingin Naistenklinikalla. Työssään hän yleensä hoitaa synnytyksiä itsenäisesti. Synnytyslääkäriä tarvitaan paikalle esimerkiksi silloin, kun synnytystapahtumassa ilmenee jotakin poikkeavaa.

Työssään Tolonen on pohtinut monin tavoin suhdettaan vammaisuuteen ja siitä kertomiseen. Vaikka useimmiten tietoa lapsen vammaisuudesta on jo raskauden aikana, myös yllätyksiä sattuu. Anja Tolosen mukaan on tärkeää, että kätilö sanoo mitä näkee. Jos hän huomaa, että lapsi on sairas tai vammainen, ei kannata olla hiljaa asiasta, sillä se vaikuttaa kätilön käyttäytymiseen ja ilmapiiriin.

"Asian voi ilmaista pehmeästi. Voi vaikka sanoa, että vauvassa on sellaisia piirteitä, että tämä näyttäisi olevan Down-lapsi, mutta lastenlääkäri vielä varmistaa asian. Voi sanoa esimerkiksi, että vauvalla on tämä ja tämä, mutta silti on näin paljon hyvää. Että yksin ei tarvitse olla, on paljon tukea saatavilla", kätilö kuvailee.

Tolonen muistuttaa, että usein kätilö antaa ensimmäiset esimerkit vanhemmille. On tärkeää, miten puhuu vastasyntyneelle ja miten käsittelee tätä. Usein kätilö on synnytyksen jälkeen ainoana ihmisenä läsnä vanhempien kanssa ja välittää heille tietoa.

"Jos vauvalla havaitaan jotakin poikkeavaa, tämä viedään usein pois synnytyshuoneesta hoidettavaksi ja tutkittavaksi. Tällöin vanhempien tuska tulee siitä, että vauva lähtee. Näissä tilanteissa kätilö tuo tietoa, neuvoo ja kertoo lapsen tilanteesta."

Rankimpia hetkiä ovat ne, jolloin vastasyntynyt lapsi menehtyy. Tällöin Tolonen pyrkii viettämään vanhempien kanssa niin paljon aikaa kuin mahdollista.

"Sellaisissa tilanteissa on kyllä takki ihan tyhjä, sanoja ei juuri ole. Kätilö on mukana ja kertoo rehellisesti sen, mitä tiedetään. Tällaisina hetkinä myös vanhempien parisuhde tulee täysin paljaana näkyviin, kaikki turha katoaa. Usein mies asettuu näissä tilanteissa tukijan rooliin, yrittää tukea naista."

Usein ensitietotilanteissa saattaa arveluttaa, missä on kätilön tai hoitajan ja lääkärin välinen raja. Voidaan pelätä lääkärin reviirille astumista. Tolosen mukaan lääkärit pitäytyvät aika paljon lääketieteellisen faktan takana ja hoitajat ovat usein tulkkeja, jotka selventävät asioita vanhemmille.

Anja Tolosen kokemus on, että useimmat lastenlääkärit toivovat, että hoitaja on huoneessa, kun ensitietoa annetaan. Kun lääkäri sitten lähtee, alkaa uusi kysely ja keskustelu asioista. Anja Tolosen mukaan käytännön työ on hyvä kouluttaja ja potilaiden palautteet ovat todella tärkeitä oman työn ja vuorovaikutuksen kehittämisessä.