Viivästynyt, katkonainen ja sujuva ensitieto

Tutkija Kaija Hänniseltä valmistui väitöskirja Kohtaamisen kokemuksia epävarmuuden näyttämöllä vuonna 2004. Hänninen tutki väitöskirjassaan ensitietoprosessia eli sitä, miten tieto välittyy vanhemmille vastasyntyneen lapsen poikkeavuudesta silloin, kun ei vielä tiedetä, mikä lapsella on.

Ensitiedon välittymistä tutkittiin vanhempien ja työntekijöiden näkökulmasta. Uutta oli tutkia sekä vanhempien että työntekijöiden kokemuksia samasta tilanteesta. Hännisen haastattelemat vanhemmat saivat hyvin eri tavalla ensitiedon siitä, ettei heidän lapsensa ole täysin terve. Väitöskirjassa kuvataan neljän perheen tarinan kautta viivästynyttä, katkonaista tai sujuvaa ensitietotilannetta.

Hänninen kuvailee viivästynyttä ensitietoa tilanteeksi, jossa asiasta on olemassa vain kätilön ja äidin epäilys lapsen poikkeavuudesta. Molemmat kuitenkin toimivat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kätilö ei halua herättää äidissä turhaa huolta, eikä hän kerro epäilystään mitään. Äiti kuitenkin aistii tilanteessa olevan jotain, mutta koska lapsi vaikuttaa aivan terveeltä, äidin on vaikea uskoa lapsella olevan ongelmia. Tilanne jatkuu perheen tiedonsaannin kannalta ikävänä, koska perhettä hoitavat työntekijät vaihtuvat tiiviisti.

Toisessa tilanteessa syntyneellä vauvalla on niin suuri hätä, että paikalle joudutaan kutsumaan lastenlääkäri. Vanhemmat sivuutetaan täysin. Koko henkilökunta häärää vastasyntyneen ympärillä, ja vanhemmat seuraavat tilannetta sivusta. Tilannetta pahentaa se, että vauva joudutaan viemään heti lastenosastolle, eikä äiti saa nähdä lastaan. Tällaista tilannetta Hänninen kutsuu katkonaiseksi ensitiedoksi.

Sairaalan toimintaa säätelevät tarkat säännöt ja normit sekä tarkka ammattiryhmien välinen työnjako. Esimerkiksi eräässä tilanteessa paikalla oli ensin gynekologi, joka teki keisarinleikkauksen, sekä muuta hoitohenkilökuntaa. Ammattihierarkian mukaan lastenlääkäri kertoo lapsen tilanteesta. Vanhempien näkökulmasta tilanne on erittäin raskas, varsinkin jos lastenlääkäriä joudutaan odottamaan pitkään paikalle.

Vanhempien näkökulmasta hyvässä eli sujuvassa ensitietotilanteessa kätilö kertoi heti ja rehellisesti vauvan tilanteesta vanhemmille. Hän ei peitellyt omia tunteitaan, vaikka oli itsekin hieman järkyttynyt. Tätä vanhemmat arvostivat erityisesti. Kätilöllä oli myös aikaa perheelle, vaikka hänestä tuntuikin siltä, että olisi halunnut hetkeksi poistua tilanteesta. Hän kuitenkin uskaltautui olemaan aidosti läsnä. Hän jäi odottelemaan yhdessä perheen kanssa lastenlääkärin tuloa, eikä jättänyt perhettä yksin.

"Sekä vanhempien että työntekijöiden tieto ja kokemus vammaisuudesta sekä arvomaailma vaikuttivat myös siihen, miten he kokivat vammaisen lapsen syntymän", tutkija Hänninen sanoo. Hänninen muistuttaa, että vanhemmat muistavat työntekijöiden eleet ja ilmeet hyvinkin pikkutarkasti. Tilanne on usein hyvin herkkä, jos esimerkiksi työntekijän sanat ja eleet ovat ristiriidassa. Se aistitaan tarkasti ja muistetaan vuosienkin päästä.