Oikeus hyvään ruokaan ja ravitsemustilaan

Kehitysvammaisten henkilöiden ravitsemuksesta ja ruoankäytöstä on tehty vain hyvin niukasti tieteellistä tutkimusta. Tehnyt tutkimukset kuitenkin antavat viitettä siitä, että kehitysvammaisten henkilöiden keskuudessa heikko ravitsemustila on yleistä ja ruokavalion laadussa on paljon parannettavaa.

Vajaaravitsemuksen ja alipainoisuuden riskin tiedetään olevan suuri erityisesti monivammaisilla kehitysvammaisilla. On hyvä myös muistaa, että ylipainoinenkin voi olla vajaaravittu.

Ravitsemustilan arviointiin ei ole olemassa yhtä kaiken kertovaa mittaria. Erityisesti kehitysvammaisilla henkilöillä ravitsemustilan arvioinnissa tulisi käyttää useampaa arviointikeinoa yhtäaikaisesti.

Pituus, paino, painoindeksi ja ympärysmitat kertovat karkeasti sen hetken ravitsemustilan tasosta, mutta painohistoria on yksi merkittävä asia selvittää. Siksi säännöllinen, kuukausittainen painonpunnitus ja sen dokumentointi tulisi olla osa perushoitoa ja huolenpitoa.

Ravitsemustilaan vaikuttavat osaltaan myös yksilön sairaudet, niiden hoidot, ruoansulatuskanavan toiminta, ruokahalu, nielemiskyky, hampaiden kunto ja yleinen toimintakyky arkisissa tilanteissa.

Arvioinnissa on tärkeä selvittää myös kliiniset tekijät kuten ihon, hiusten, kynsien ja suun limakalvojen kunto sekä lihas- ja rasvakudoksen määrä ja mahdolliset turvotukset. Verikokeesta tehdyt erilaiset pitoisuusmääritykset ovat tukena myöskin ravitsemustilan arvioinnissa, mutta niihin liittyy paljon sekoittavia tekijöitä.

Laillistetun ravitsemusterapeutin osaamisalaa on arvioida ravitsemustilaan liittyen ruoan käyttöä ja ravinnonsaantia eli sitä, mitä ravintoaineita ja kuinka paljon syöty ruokavalio sisältää suhteessa yksilön tarpeisiin.

Miksi ravitsemustilaa sitten pitäisi arvioida? Mikä merkitys ravitsemustilalla on? Hyvä ravitsemustila muun muassa ylläpitää toimintakykyä ja omatoimisuutta, se tukee sairauksista toipumista ja kuntoutumista sekä immuunipuolustusta. Laajemmin ajateltuna hyvä ravitsemustila vähentää hoidettavuutta ja vaativan hoidon tarvetta, millä on vaikutusta niin itse yksilön elämänlaatuun kuin kustannuksiinkin.

• Hyvä ravitsemus on merkittävä terveyttä ja hyvää elämänlaatua ylläpitävä ja edistävä tekijä.

Kehitysvammaisten henkilöiden Itsemääräämisoikeus nousee keskustelussa nykyisin usein esille – eikä vähiten ruokaan liittyen. Ketään ei saa eikä pidä pakottaa syömään tietynlaista ruokaa, vaikka ruoka olisi terveyttä edistävää. Ruokailija saa itse valita, mitä ruokaa kulloinkin syö vai syökö, mutta läheisten sekä ohjaavan ja hoitavan henkilökunnan tehtävänä on antaa tietoa terveyttä edistävästä ruoasta ja ruokatavoista.

Valinnanmahdollisuuksia on annettava, ja valinnanlaajuus on mietittävä yksilöllisesti. Esimerkkinä ruokailutilanne, jossa lounasruoka on valmistettu ruokapalvelun toimesta ja yksilö itse ei pysty vaikuttamaan siihen, mitä ruokaa ruokalistassa sinä päivänä on. Valinnanmahdollisuutta ja siten itsemääräämisoikeutta voidaan kuitenkin toteuttaa siinä, mitä aterialla haluaa juoda tai minkälaista leipää valitsee. Apuna valintatilanteissa kannattaa käyttää kuvallista materiaalia, esimerkiksi Papunetin kuvapankin kuvia.

• Painon tai painoindeksin mittaaminen ei anna yksistään luotettavaa kuvaa ravitsemustilasta: Paino ei kerro kehon rasva- ja lihaskudoksen keskinäistä suhdetta tai anna kuvaa turvotuksen määrästä.
• Ketään ei saa eikä pidä pakottaa syömään tietynlaista ruokaa, vaikka ruoka olisi terveyttä edistävää. Syöjä itse saa valita, mitä ruokaa kulloinkin syö vai syökö.
• Läheisten sekä ohjaavan ja hoitavan henkilökunnan tehtävänä on antaa tietoa terveellisestä ruoasta.