Perhelähtöinen ensitietomalli

Vanhempien mukaan paras ensitietotilanne on sellainen, jossa he saavat olla kokonaisvaltaisesti mukana. Näiden kokemusten pohjalta on kehitetty malli, jota kutsutaan perhelähtöiseksi ensitietomalliksi. Se koostuu

• avoimesta dialogista
• aidosta läsnäolosta
• tiedosta.

Avoimella dialogilla tarkoitetaan vuorovaikutusta, jossa sekä vanhemmilla että työntekijöillä on oikeus tasapuoliseen puhumiseen ja kuulluksi tulemiseen. "Työntekijöiltä se vaatii erinomaista tilanteenlukutaitoa. Toiset vanhemmat haluavat heti kaiken tiedon, toiset taas eivät halua murehtia kaikkia mahdollisia ongelmia kerralla. Jotta työntekijät tietäisivät, kuinka toimia vanhempien kanssa, heidän on helpointa edetä kysymällä suoraan vanhemmilta, miten paljon he haluavat tietää", kertoo Stakesin tutkija Kaija Hänninen.

Toinen tärkeä tekijä on aito läsnäolo. Se tarkoittaa, että työntekijä on läsnä tilanteessa kokonaisvaltaisesti. Se puolestaan tarkoittaa kiireettömyyttä eli sitä, ettei työntekijää keskeytetä muilla tehtävillä eikä hänellä ole ajatuksissa päällimmäisenä seuraava työtehtävä. Aitoon läsnäoloon liittyy myös tunteiden salliminen ja omien ahdistavien tunteiden sietäminen.

"Työntekijän tulisi olla tilanteessa mukana ensisijaisesti myös ihmisenä. Hän saa näyttää tunteensa tilanteessa ja esimerkiksi itkeä yhdessä perheen kanssa. On kuitenkin muistettava, ettei työntekijä saa menettää kokonaan tilanteen hallintaa", Kaija Hänninen toteaa.

Työntekijöiden paikalla olemisen tapa on sanatonta tukea, jolla on vanhempia voimaannuttava vaikutus. Sitä kautta vanhemmat saavat uskoa tulevaisuuteen, mikä tässä tilanteessa on koko perheen kannalta erittäin tärkeää. Rauhallinen läsnäolo mahdollistaa myös vanhempien tunteiden läpikäymisen, mikä on tärkeää myös tiedon vastaanottamisen ja prosessoinnin kannalta.

Perheen näkökulmasta onnistuneessa ensitietotilanteessa kätilöt kuvasivat toimineensa tilanteessa intuitiivisesti. Heillä oli rohkeutta heittäytyä tilanteen viemäksi, vaikka se oli myös heille hyvin vaikeaa.

Kolmas merkittävä asia on olemassa olevan tiedon välittäminen vanhemmille. Yhtä keskeistä on välittää tieto siitä, ettei kukaan vielä tiedä, mistä on kyse. Vanhemmille antaa toivoa, kun lapsesta kerrotaan positiivisia asioita.

"Mielestäni sairaaloissa tulisi avoimesti pohtia, kenelle tiedon kertominen parhaiten sopii erilaisissa ensitietotilanteissa. Tärkeää on myös, että vanhemmat saavat kuulla tiedon samaan aikaan ja että kaikkiin heidän kysymyksiinsä vastataan. Vammaisuus tulisi nähdä ensitietotilanteessa vain tiettynä piirteenä lapsessa. Vanhemmuutta tukee se, kun työntekijät suhtautuvat vauvaan ensisijaisesti uutena ihmisen alkuna eikä vain vammaisena", Hänninen sanoo.