Lastenlääkäri näkee syntymän ilot ja surut

Lastenlääkäri dosentti Martin Renlund työskentelee ylilääkärinä Helsingin Naistenklinikalla, jonne on keskitetty Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä odotukseen ja synnytykseen liittyviä riskejä koskevat asiat.

Ensitiedon antaminen on Martin Renlundille hyvin tuttua. Tavallisimmat ensitietotilanteet ovat hänen mukaansa kahdenlaisia. Yksi on lapsella havaittu Downin oireyhtymä. Tällöin otetaan vastasyntynyt lapsi syliin ja mennään kertomaan asiasta vanhemmille. Toinen tyypillinen tilanne on, että lapsella on ultraäänitutkimuksessa löydetty jokin poikkeavuus ja äiti on sairaalassa hoidossa ennen lapsen syntymää. Tällöin ensitietoa on se, että käydään ennalta läpi synnytystä ja lapsen tulevaisuutta.

"Lääkärin tulee kertoa asiansa lyhyesti, asiallisesti ja osata pysähtyä kuuntelemaan vanhempia. Läsnäolo on tärkeää. Kun vanhempien ensimmäinen shokki alkaa helpottaa, kysyn, mitä vanhemmat tietävät siitä vammasta tai sairaudesta, joka lapsella on. Tämän jälkeen kerron, mitä asiaan sisältyy nyt ja lähitulevaisuudessa", Martin Renlund kuvailee.

"Ensitietotilanteessa asia pitää myös kertoa mahdollisimman suoraan. Jos syntyneellä lapsella on Downin oireyhtymä, mielestäni tämä olennaisin asia pitää olla sanottu alle puolessa minuutissa. Lääkäri ei saa luoda ikävää odotuksen ilmapiiriä."

"Jos kyseessä on Down-lapsi, en pyri ensitietotilanteessa kertomaan, miten ihania tällaiset lapset ovat. Kyseessä on vanhempien suru, jossa hoitohenkilökunta on mukana: se odotus, mikä lapsen tulevaisuudesta oli, ei nyt toteudukaan. Lääkärin tulisi osata antaa tilaa tälle luopumiselle ja surulle. Voin kuitenkin sanoa esimerkiksi, että nämä ihmiset ovat itse yleensä hyvin tyytyväisiä elämäänsä."

Uusi elämä on joka tapauksessa ihme, oli lapsi sitten vammainen tai vammaton. "Aina kun syntyy lapsi, sanon vanhemmille ensin onneksi olkoon, oli tilanne mikä tahansa", Martin Renlund mainitsee.

Lapsen kuolema pysäyttää

Ensitietotilanteissa käy usein niin, että täysin varmoja vastauksia ei ole.

"Epävarmoissa tilanteissa oman tietämättömyyden myöntäminen on tärkeintä. Voi vaikka sanoa, ettei tiedä mutta yrittää ottaa selvää. Vanhemmille kerrotaan, miten tästä edetään. Asiat tutkitaan loppuun asti", Renlund sanoo.

Aina syntyneellä lapsella ei ole mahdollisuuksia jäädä eloon esimerkiksi kromosomivian tai 18-trisomian takia. Pienen lapsen kuolema pysäyttää, eikä siihen voi tottua. Tällaisessa tilanteessa vanhempien kohtaaminen on erityisen haastavaa.

"Olennaista on tilanteen hyväksyminen ja siitä puhuminen. Vanhemmille tulisi puhua niin, että otetaan syyllisyys pois heiltä, kerrotaan, ettei lapsen kohtalo ole millään tavalla heidän vikansa."

Renlundin mukaan kaikkein ikävimmät tilanteet liittyvät siihen, jos lapsi on menehtynyt hoitovirheen takia, esimerkiksi synnytys on epäonnistunut. Vanhemmille on kerrottava avoimesti ja valehtelematta tilanteesta. Aihe on kuitenkin hyvin herkkä, ja lääkärin olisi ensin varmistuttava siitä, että kyseessä todellakin oli virhe.

Renlund on kouluttanut yli sata lastenlääkäriä, joiden kanssa on käyty läpi mm. ensitietoa. Kovin paljon ei kuitenkaan voi valmistella puhumalla. Näissä tilanteissa jokainen toimii paljolti oman persoonallisuutensa puitteissa. Aloittelevat lääkärit ja harjoittelijat oppivat myös esimerkkien kautta, olemalla vanhempien lääkäreiden mukana aidoissa tilanteissa.

"Ensitiedosta puhuttaessa olen kertonut, kuinka minä teen. En kuitenkaan ole sanonut kenellekään, että hänen pitäisi tehdä kuten minä teen", Renlund toteaa.