Valoisten lasten hoitotäti

Mari Lappalainen pääsi elämänsä ensimmäiseen oikeaan palkkatyöhön 45-vuotiaana. Työ seurakunnan lasten päiväkerhossa sopii lapsirakkaalle naiselle mainiosti. ”

"Piiri pieni pyörii, lapset siinä hyörii...!”"

Tuttu laulu kaikuu Pakilan seurakunnan ylläpitämässä Torpparinmäen päiväkerhossa, joka on tarkoitettu 3 - –5-vuotiaille lapsille. Piirileikkiä vetää Mari Lappalainen, 45 v. joka on työskennellyt elämänsä ensimmäisessä työpaikassa Torpparinmäen lasten päiväkerhossa elokuun alusta alkaen. Kaksitoista pontevaa etusormea nousee innokkaasti pystyyn: ”"sormet sanoo soo soo soo, kengän kannat koo koo koo!”" Lasten ohjaaminen näyttää sujuvan Lappalaiselta kuin vanhalta tekijältä konsanaan.

Kolmena päivänä viikossa klo 8.30–-13.00 välisenä aikana työskentelevä Lappalainen saa palkkaa hieman yli 400 euroa kuussa. Palkan lisäksi hän saa myös eläkettä, joten rahat riittävät hyvin yhdessä äitinsä kanssa asuvan Lappalaisen elämiseen. Leikittämisen lisäksi Lappalainen osallistuu muun muassa lasten askarteluhetkiin, välipalatarjoiluun ja moniin muihin askareisiin, joita yhteensä kahdentoista lapsen kanssa touhuaminen synnyttää.

Lapsirakkaalle naiselle työ pikkulasten parissa on toiveiden täyttymys. ”

"Suurin osa kerhon lapsista on kilttejä, ei kaikki, mutta melkein"”, luonnehtii Lappalainen hoitolapsiaan. ”

"Kiltit lapset ovat valoisia ja he leikkivät rauhassa”", täsmentää hän.

Lappalaisen työtoveri, lastenohjaaja Terttu Martikainen kertoo, että Lappalainen on tuonut uutta näkökulmaan työhön.

"”On ollut mielenkiintoista tutustua kehitysvammaisten ihmisten maailmaan Marin kautta. Työ lasten kanssa voi olla yllätyksiä täynnä, ja joka hetki voi tulla eteen uusia käänteitä, mutta Mari on selvinnyt kaikesta todella hienosti. Myös lapset pitävät Marista kovasti.”"

Työhön työharjoittelun kautta

Tuntumaa lastenhoitotyöhön Lappalainen on saanut jo aikaisemmin opiskellessaan Diakoniaopistossa työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa. Opintoihin liittyi työharjoittelu, jonka Lappalainen suoritti Pakilan seurakunnan toisessa lasten päiväkerhossa. Tämä harjoittelu oli pohjana Lappalaisen palkkaamiselle oikeaan työsuhteeseen. Palkkausta edesauttoi myös tämän vuoden Yhteisvastuukeräys, jonka kotimaan kohteena on ollut kehitysvammaisten ihmisten työllistyminen oikeisiin työsuhteisiin.

Lappalaisen ammattinimike on lapsityön ja viraston assistentti ja Pakilan seurakunta maksaa hänen palkkauksensa. ”

"Työsuhdetta luotaessa otettiin huomioon, että vuoden 2009 Yhteisvastuukeräyksestä seurakunnan omaan käyttöön kohdentuvat varat käytetään Lappalaisen palkkaukseen. Osa palkkarahoista tulee seurakunnan käytössä olevasta budjetista”", selvittää Pakilan seurakunnan kirkkoherra Leo Norja.

Määräaikainen työsuhde

Lappalaisella on toukokuun loppuun saakka jatkuva määräaikainen työsuhde, jonka jatkosta päätetään keväällä.

"Tämä edellyttää molemminpuolista vuorovaikutusta. Olennaisessa roolissa ovat sekä lapsityön lähiesimies että ne työntekijät joiden kanssa hän työskentelee"”, toteaa Norja. Lisäksi hän huomauttaa, että kehitysvammaisten palkkatyömahdollisuudet ovat samalla tavoin riippuvaisia yleisestä työllisyystilanteesta kuin muillakin ihmisillä. ”

"Paljon riippuu myös työpaikkojen halusta ja taidosta oppia hahmottamaan työ sellaisina osakokonaisuuksina, jotka voidaan antaa kehitysvammaisen työntekijän tehtäväksi. Viimekädessä kysymys on työpaikkojen arvomaailmasta, työkulttuurista ja työn organisointiin liittyvistä käytännön taidoista.”"

Työhönvalmennus Aula-työkodista

Lappalaisen työhönvalmentaja Tiia Kantola Aula-työkodista, kertoo, että Aula-työkodin kautta on työllistynyt tähän mennessä 12 kehitysvammaista henkilöä. Sen lisäksi kaksi henkeä on tuetussa työtoiminnassa. Aula-työkodissa on pyrkimyksenä lisätä oikeaan työsuhteeseen palkattavien kehitysvammaisten työntekijöiden määrää. Tämän vuoksi Aula-työkotiin palkattiin elokuun alusta Kantolan lisäksi myös toinen työhönvalmentaja tehostamaan oikeiden työsuhteitten löytymistä.

"”Lisäksi meille on perustettu työhönvalmennusryhmä, jossa moni asiakkaistamme odottelee omaa työpaikkaa tai työharjoittelupaikkaa"”, Kantola kertoo.

Teksti: Toimittaja Eeva Grönstrand. Julkaistu alun perin Ketju-lehden numerossa 6/2008.