ADHD

ADHD (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) tunnetaan suomen kielellä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriönä. Kyseessä on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, johon on todettu liittyvän keskushermoston rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeavuuksia.

Usein ADHD hankaloittaa arjessa selviytymistä sekä opinnoista suoriutumista. Lapsi, jolla on ADHD, ei välttämättä jaksa odottaa vuoroaan, on lyhytjännitteinen, tekee huolimattomuusvirheitä ja on tapaturma-altis. Hänen saattaa olla vaikea ymmärtää tekojensa seurauksia, ja pienetkin ärsykkeet häiritsevät helposti keskittymistä.

ADHD:hen voi liittyä myös muita samanaikaisia neurologisia tai psyykkisiä häiriöitä, kuten puheen ja kielen kehityksen häiriöitä, oppimisen erityisvaikeuksia (esimerkiksi lukivaikeus), hahmotukseen ja motoriikkaan liittyviä häiriöitä, käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmia sekä unihäiriöitä. Myös kehitysvammaisella ihmisellä voi olla ADHD.

Tarkkaavuus-ylivilkkaushäiriötä esiintyy noin 3-7 prosentilla kouluikäisistä lapsista. Jokaisessa koululuokassa arvioidaan keskimääräisesti olevan yksi lapsi, jolla on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö tai ainakin sen oireita. ADHD on pojilla yleisempää kuin tytöillä.

ADHD:n diagnosointi

ADHD on aivojen toimintahäiriö, jossa viestien välittyminen hermosolusta toiseen on puutteellista. Erityisesti tietyt tarkkaavuutta ja toiminnan ohjausta säätelevät aivoalueet eivät toimi kunnolla. Syyt ovat usein perinnöllisiä (usean eri geenin välityksellä peritty alttius). Muita syitä ovat esimerkiksi raskauden tai synnytyksen aikana esiintyneet poikkeavuudet.

ADHD:ssa oireet voivat painottua joihinkin kolmesta ydinoireesta.

ADHD:sta voidaan tunnistaa kolme eri esiintymismuotoa:

1. yhdistetty muoto (tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus)
2. tarkkaamaton muoto (ei yliaktiivisuutta tai impulsiivisuutta)
3. yliaktiivis-impulsiivinen muoto (ei tarkkaamattomuutta)

(Lähde: ADHD:n Käypä hoito -suositus, Potilasversio.)

ADHD on ns. kliininen diagnoosi. ADHD:n tunnistaminen ja tutkiminen on vaativaa ja aikaa vievää. Lääketieteellisten ja psykologisten tutkimusten lisäksi havainnoidaan käyttäytymistä kotona ja koulussa tai varhaiskasvatuksessa mm. haastatteluita ja kyselylomakkeita apuna käyttäen. Diagnoosi määräytyy sen mukaan, kuinka paljon lapsella on ADHD-oireita ja missä määrin ne hankaloittavat arkielämän sujumista.

ADHD-diagnoosi voidaan tehdä luotettavasti noin 5-6-vuotiaasta lähtien. Yksi diagnoosin edellytyksistä on, että oireet ilmenevät ainakin kahdessa eri paikassa, esimerkiksi kotona ja koulussa, oireet ovat kestäneet vähintään puoli vuotta ja useita oireita tiedetään olleen viimeistään alakouluikäisenä.

ADHD:n hoito

ADHD:n varhainen tunnistaminen ja hoito vähentää terveysriskejä ja parantaa elämänlaatua sekä toimintakykyä. Hoito tulee suunnitella yksilöllisten tarpeiden mukaan, ja sen on oltava riittävän pitkäjännitteistä ja kokonaisvaltaista oireet ja perhetilanne huomioiden. Lapsen arjessa eri tavoin toimivat aikuiset, kuten vanhemmat, varhaiskasvatuksen henkilökunta ja opettajat tarvitsevat ohjausta ja tietoa ADHD:sta, oireiden hallinnasta ja arjen sujuvuutta lisäävistä keinoista.

ADHD:n hoitoon kuuluvat psykososiaaliset hoitomuodot ja lääkehoito. Lääkitys voi helpottaa lapsen kykyä keskittyä, mikä puolestaan lisää onnistumisen mahdollisuuksia. Mahdollisen lääkityksen lisäksi tarvitaan aina tukikeinoja arjen ja käyttäytymisen ohjaamiseen niin kotona kuin koulussa, ja samanaikaisten ongelmien esiintyvyydestä riippuen esimerkiksi toiminta- tai puheterapiaa tai neuropsykologista kuntoutusta. Myös erilaiset tuki- ja vertaisryhmät auttavat omaisia ja itse henkilöä, jolla on ADHD.

• Mitä aikaisemmassa vaiheessa ADHD havaitaan, tukitoimet järjestetään ja kuntoutus aloitetaan, sitä parempi ADHD-oireisen henkilön toimintakyky ja arjen toimivuus on.
• Hoidon tavoitteena on lievittää oireita ja parantaa toimintakykyä arjessa.
• Noin 40-50 prosentilla lapsista oireet lievittyvät aikuisuuteen mennessä.
• Hoitamaton ADHD lisää psykiatristen häiriöiden kehittymisen, syrjäytymisen sekä päihteiden käytön riskiä.

Teksti tarkistettu 18.11.2022, ADHD-liitto.