Kodin ulkopuolinen elämä

Asumisen järjestämisessä pelkkä asunnon järjestäminen ei vielä riitä. Ei riitä myöskään se, että kehitysvammainen henkilö saa apua oman kotinsa seinien sisäpuolelle. Kehitysvammaisilla ihmisillä on oikeus kuulua ja osallistua normaaliin yhteiskuntaan. Usein osallistumiseen tarvitaan tukea.

Perusajatuksena on, että kehitysvammaiset henkilöt käyttävät samoja terveyskeskuksia, kauppoja, kampaamoja, kirjastoja ja uimahalleja kuin kaikki muutkin. Erityisesti kehitysvammaisille tai vammaisille ihmisille suunnattuja palveluja he käyttävät vain silloin kun se on perustellusti tarpeen.

Useiden tutkimusten mukaan yksi suurimmista ongelmista kehitysvammaisten elämässä on kuitenkin yksinäisyys ja vähäiset kontaktit muihin ihmisiin ja ympäröivään yhteiskuntaan.

Kehitysvammaisista suurin osa asuu edelleen ryhmämuotoisessa asumisessa. Ryhmämuotoisessa asumisessa ihminen ei ole yksin, mutta voi silti tuntea itsensä yksinäiseksi. Näin voi olla erityisesti silloin, jos samassa asuinpaikassa ei ole ihmisen itse valitsemia asuintovereita. Myös silloin, kun henkilö asuu itsenäisesti omassa kodissaan eikä ryhmässä, on tärkeää kiinnittää huomiota ihmissuhteiden syntymiseen ja säilyttämiseen.

Liian usein erillään muista

Kehitysvammaiset elävät ja toimivat yhä edelleen useimmiten yhdessä muiden kehitysvammaisten kanssa - usein erillään muista ihmisistä ja normaalista arjesta.

Ongelma liittyy osittain puutteelliseen tuen organisointiin, osittain se on asennekysymys.

Erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden palveluita suunniteltaessa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota siihen, että omasta kodista on päästävä myös ulos ja siihenkin tarvitaan usein tukea. Harrastukset ja sosiaaliset suhteet ovat usein kodin ulkopuolella ja niihin osallisiksi pääseminen voi vaatia esimerkiksi saattajaa, kuljetuspalvelua tai avustajan.

Palvelujen ja tuen suunnittelu avainasemassa

Kehitysvammaisen henkilön palvelut tulee suunnitella siten, että hänellä on mahdollisuus liikkua, tavata muita ihmisiä ja osallistua haluamiinsa toimintoihin.

Liittyminen lähiyhteisöön ja oman ystäväpiirin sekä sosiaalisen yhteisön muotoutuminen ovat ratkaisevan tärkeitä hyvinvoinnille. Siksi niihin tulee luoda edellytyksiä myös palveluita suunniteltaessa.

Avun ja tuen järjestämisessä on paljon vaihtoehtoja, joita ei vielä hyödynnetä Suomessa tehokkaasti. Tällainen on mm. henkilökohtainen apu.

Liittyminen lähiyhteisöön edellyttää panostusta myös siihen, että lähialueen palveluja tuottavat yritykset ja muut tahot oppivat asiakaspalvelussaan kohtaamaan eri tavoin kommunikoivia ja käyttäytyviä ihmisiä.

Lisätietoa