Erityisammattikoulun opettaja

Opettaja Helena Haverinen puhkuu intoa ja uusia ideoita. Työelämäjakso Kehitysvammaliitossa on piristänyt ja virkistänyt. Haverinen on kuukauden ajan tutustunut liiton toimintaan eri yksiköissä ja tehnyt samalla pieniä hommia. Eniten opettaja on nauttinut siitä, että on saanut hetkeksi jättää kiireisen luokkahuoneen ja keskittyä vain omaan tekemiseensä.

"Olen ollut erittäin tyytyväinen tähän jaksoon. On eri asia olla koulutuksessa pari päivää ja palata sitten taas töihin. Työelämäjaksolla olen saanut kaikessa rauhassa keskittyä itseäni kiinnostaviin asioihin. Tämä on ollut luonnollinen ja turvallinen irtiotto opetustyöstä."

Haverinen opettaa autistisia nuoria valmentavassa ja kuntouttavassa opetuksessa Kuhankosken erityisammattikoulussa. Koulussa on meneillään projekti, jossa opettajat tutustuvat työelämään erilaisissa yrityksissä ja organisaatioissa. Haverinen valitsi omaksi kohteekseen Kehitysvammaliiton. "Tietotekniikan hyödyntäminen opetustyössä kiinnosti, joten tutustuin täällä mm. Tikas-koulutukseen, Tikoteekkiin ja Papunettiin. Halusin myös nähdä, miten oppimateriaaleja työstetään ja miten erityisopetuksen oppimateriaaleja tuotetaan. Täällä on riittänyt jokaiselle päivälle eri töitä. Olen esimerkiksi oikolukenut erilaisia materiaaleja, arvioinut cd-rom-ohjelmia ja miettinyt peliohjeita. Kustannustoimituksen merkitys on nyt auennut."

"Olen tavannut paljon erilaisia ammattilaisia ja luonut hyviä kontakteja. Toivottavasti kontaktit säilyvät tämän jakson jälkeenkin. Osallistuin lisäksi EHA 2 -opetussuunnitelmaa työstävän työryhmän palaveriin."

Opettajan työ on kutsumus

Haverinen valmistui kehitysvammaisten erityisopettajaksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1988. Hän on erikoistunut autistien opettamiseen. "Autistit ovat kiehtovia persoonia. Mitä enemmän heidän kanssaan tekee työtä, sitä mielenkiintoisemmaksi se muuttuu ja samalla pääsee entistä syvemmälle. Heidän tapansa hahmottaa maailmaa on hyvin omintakeinen."

Ennen opettajaksi valmistumistaan Haverinen opiskeli vajaamielishoitajaksi. Hoitotyössä hän ei kuitenkaan päässyt tekemään niitä asioita, joita halusi.

Opettajan työ on ollut selvä kutsumus. "Oli kova palo opiskella lisää. Olen ollut hitaasti kypsyvää sorttia. Vasta viime vuosina olen huomannut, miten hieno ammatti tämä oikeastaan on."

Opettajan työtä pidetään nykyään vaativana ja raskaana ammattina. Myös Haverinen on tuntenut työn kuormitukset. "Työ on haastavaa, koska koko ajan joutuu olemaan vuorovaikutuksessa. Illalla kotiin tullessa tietää tehneensä työtä. On ollut mielenkiintoista huomata, että tämän työelämäjakson aikana olen ollut ihan eri tavalla energinen iltaisin kuin yleensä. Se on tärkeä havainto."

Työelämäjaksojen ajaksi opettajille on palkattu sijaiset. Oppilaiden kanssa joka päivä tiiviisti työskentelevälle on ollut helpotus huomata, että asiat sujuvat myös opettajan poissa ollessa. "On ollut terveellistä huomata, etten olekaan korvaamaton. On hyvä, että vastuuta jaetaan ja tilaa annetaan muillekin tekijöille välillä. Opiskelijat ovat pärjänneet erinomaisesti ilman minuakin. Enkä ole soitellut perään, että mitenkäs siellä pärjätään", Haverinen nauraa.

Työelämäjakso sattui hyvään saumaan Helena Haverisen työuralla. Hän on siirtymässä ohjaavaksi opettajaksi. Työmaana ovat Kuhankosken erityisammattikoulun alueelliset yksiköt.