Lastenhoitaja

Pulkkamäki vilisee lapsia pulkkien ja liukureiden, mailojen ja pallojen kanssa. Meneillään on ulkoilutuokio kirpeässä pakkassäässä päiväkoti Karhissa Helsingin Pitäjänmäellä.

Lastenhoitaja Kaisa Haverinen työskentelee 20 lapsen ryhmässä kaikkiaan noin sadan lapsen päiväkodissa. Pienempään ryhmään hän pääsee tehdessään sijaisuuksia läheisen Konalan koulun EHA-luokkalaisten iltapäiväkerhossa Auringonpesässä. Siellä lapsia on vain kahdeksan.

"Valmistuin lähihoitajaksi ylioppilaspohjaiselta linjalta Malmin sosiaalialan oppilaitoksesta 1996. Ennen opiskelua olin jo tehnyt luokka-avustajan ja erityisavustajan töitä mm. maahanmuuttajalasten ja EHA-oppilaiden parissa. Siellä syntyi halu saada lisää tietoa ja osaamista alalle. Työ ihmisten kanssa kiinnosti", Kaisa Haverinen kertoo.

Kaisa Haverinen valitsi suuntautumisvaihtoehdokseen vammaistyön. Valmistuttuaan hän työskentelikin ensin kolmen kehitysvammaisen lapsen avustajana päiväkoti Pihlajassa. Nykyisessä päiväkodissa ei ole ns. erityislapsia. Tuntuma vammaistyöhön ei kuitenkaan katoa, kun hän pääsee välillä lievästi kehitysvammaisten lasten iltapäiväkerhon ohjaajaksi.

"On hyvä asia, että voin tehdä kahdenlaista työtä. Se tuo vaihtelua ja rikastuttaa elämää", Haverinen sanoo.

Kohtaamisia tarvitaan

Suuri osa kehitysvammaisista lapsista on tätä nykyä tavallisissa päiväkodeissa, osa integroituina tavallisiin ryhmiin, osa omissa ryhmissään. Niinpä yhä useampi lastenhoitaja kohtaa työurallaan jossain vaiheessa myös kehitysvammaisia lapsia, vaikka ei alun perin olisi ajatellut suuntaua vammaistyöhön.

"Ei vammaistyön suuntautumisvaihtoehto ole mikään ehdoton edellytys sille, että voi työskennellä vammaisten lasten kanssa", Kaisa Haverinen katsoo. "Enemmän on kiinni asenteista. Kun suhtautuu avoimin mielin ja sillä ajatuksella, että haluaa kohdata ihmisen eikä ensisijassa vammaa, on hyvät lähtökohdat työskennellä myös vammaisten lasten parissa. Jokainen lapsi on yksilö ja persoonallisuus – se pitää nähdä vammankin takaa."

"Kehitysvammaisia ihmisiä kohtaan on edelleen pelkoja ja vääriä ennakko-odotuksia", Haverinen arvioi. "Kehitysvammaiset ihmiset on perinteisesti työnnetty laitoksiin piiloon muilta ihmisiltä. Kun heitä ei näy, syntyy pelkoja. Kun integrointi lisääntyy, kielteiset ennakkoasenteet vähenevät."

"Opiskelijat saattavat myös kokea vammaisten lasten kanssa työskentelyn mielenkiinnottomaksi, mutta se on täysin väärä käsitys! Siinä jos missä pääsee todella tutustumaan lapsiin. Ryhmät ovat pienemmät ja yksilöllisten tarpeiden mukaan toimiminen vieläkin tärkeämpää kuin tavallisissa ryhmissä. Koko ajan täytyy olla hereillä ja keksiä uusia juttuja", Haverinen sanoo.

Hänen kokemuksensa mukaan olisi hyvä, jos lähihoitajakoulutuksessa olisi jo peruskoulutusjaksolla enemmän harjoittelua myös vammaisten ihmisten kanssa. "Kun ihmiset oikeasti kohtaavat vammaisen henkilön, kokemus on yleensä myönteinen, vaikka etukäteen olisi pelottanutkin. Teoria on tärkeää, mutta henkilökohtainen kontakti on kaikkein tehokkain tapa oppia", Haverinen sanoo.

Ihmisenä kehittymistä

Kaisa Haverinen viihtyy työssään, ja se näkyy myös päällepäin. Kun häneltä utelee työn huonoja puolia, hän aloittaa hyvistä: "Hyvää työssä on se, että saa tehdä töitä ihmisten kanssa. Välillä se sama asia on myös huono puoli. Joskus ihmisten kanssa oleminen voi olla väsyttävääkin, ja olisi kivaa olla vain koneen ääressä eikä aina toisten saatavilla. Mutta kun tänne työpaikalle tulee, työ ja siinä olevat ihmiset tempaavat väkisinkin mukaansa", hän toteaa. "Kun koko ajan kohtaa erilaisia lapsia ja erilaisia ihmisiä, joutuu kehittymään ihmisenä. Työ on vastavuoroista."

Haverisen mielestä hyvää työssä on myös se, että alalle hakeutuu samanhenkisiä ihmisiä: "Meillä on kiva työyhteisö. Toivottavasti se näkyy myös asiakkaille hyvänä palveluna."

Lähihoitajan koulutus antoi Kaisa Haverisen mielestä hyvän perustan lastenhoitajan työlle päiväkodissa ja kehitysvammaisten lasten iltapäiväkerhossa. "Mutta valmistuessaan ei kannata kuvitella olevansa valmis. Työ ja työyhteisö opettavat vielä enemmän. Tämä työ vaatii halua kehittyä ja kehittää itseään jatkuvasti", Haverinen sanoo.

Lisätietoa 

Ammattinetti, ks. Ammatit (www.ammattinetti.fi)