Puhetulkki

Puhetulkki Maria-Leena Lahti-Mantere kysyy 17-vuotiaalta Senjamaria Mäkelältä, mitä hän on päivän aikana ehtinyt puuhastella. Senjamaria napsauttaa puhelaitteen päälle. Laite kertoo lyhyesti tapahtumista. Puhelaitteen lisäksi Maria-Leena kommunikoi Senjamarian kanssa tukiviittomilla.

"Päivitän Senjamarian puhelaitetta. Laajennamme yhdessä hänen kommunikointikansiotaan. Tulevaisuuden tavoitteena on Senjamarian itsenäistyminen, elämänpiirin laajeneminen ja vuorovaikutustaitojen lisääminen", Lahti-Mantere kertoo.

Uusi apuväline ja tuoreet pcs-kuvat kansiossa ovat jo vaikuttaneet nuoren naisen elämään, vaikka laite on ollut käytössä vasta syksystä lähtien. "Senjamaria on tullut selvästi innokkaammaksi ottamaan kontaktia. Hän kertoo mielellään kodin ja koulun välisiä tapahtumia. Ohjaajat äänittävät laitteeseen lyhyitä viestejä, joissa kerrotaan, mitä tunneilla on tehty. Näitä viestejä Senjamaria voi esittää kotona, kun perhe kyselee päivänkulusta."

Lahti-Mantereen mielestä puhetulkkauksen parasta antia on se, että työssä saa käyttää luovuutta. Jokainen asiakas on erilainen ja tulkkaustilanteet vaihtelevat. "Tässä pitää osata keksiä kaikenlaista. Työ on myös hyvin palkitsevaa, kun huomaa, että jollain pienellä jutulla onkin parannettu kommunikointia merkittävästi. Pienistä siemenistä kasvaa isoja asioita yksittäisen asiakkaan elämän kannalta."

Oppisopimuksella tulkiksi

Lahti-Mantere on tehnyt töitä hoitajana Eskoon palvelukeskuksessa Seinäjoella jo vuosia. Puhetulkiksi hän valmistui pari vuotta sitten. Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymä koulutti ryhmän hoitajia tulkeiksi oppisopimuksella. Koulutuksen tarjosi Oulun sosiaali- ja terveydenhoito-oppilaitos.

Valmistuneiden virallinen titteli on puhevammaisten tulkkityöntekijä. "Se oli vaativa koulutus. Näyttötutkinnossa todella testattiin oma osaaminen. Opimme mm. 300 tukiviittomaa. Teen edelleen töitä osastolla, mutta tulevaisuudessa tulkkaustehtävät lisääntyvät. Me viemme tätä viestiä kovasti eteenpäin. Yleensä ihmiset eivät tiedä, että heillä on oikeus tulkkipalveluihin."

"Kommunikoiminen on kaiken perusta. Se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointiin ja siihen, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja tehdä valintoja. Jos ihminen ei saa sanottavaansa perille, hän turhautuu ja turhautuminen voi purkautua monenlaisina ongelmina", Maria-Leena Lahti-Mantere kuvailee.

Monen puhevammaisen ihmisen tulkkina toimii lähin omainen. Tämä ratkaisu ei ole paras mahdollinen. Omainen voi tehdä päätöksiä puhevammaisen puolesta, eikä kaikilla ole aina malttia kuunnella vammaisen toiveita tai tarpeita.

Puhetulkeille riittää tulevaisuudessa töitä, kun kehitysvammaiset ihmiset liikkuvat entistä enemmän, hoitavat omia asioitaan itsenäisesti ja käyttävät julkisia palveluja.

Eskoossa toimivan puhevammaisten tulkkikeskuksen asiakkaina on kehitysvammaisten ihmisten lisäksi afaatikkoja, cp-vammaisia ja ms-potilaita.