Fysioterapia

Fysioterapian avulla pyritään edistämään ihmisen liikkumis- ja toimintakykyä. Kuntoutukseen kuuluvat sekä ennaltaehkäisy että erilaiset terapiamuodot. Fysioterapeutit suunnittelevat, toteuttavat ja ohjaavat liike- ja liikuntahoitoja, hierontaa sekä fysikaalisia hoitoja, kuten erilaisia lämpö- ja sähköhoitoja.

Kuntoutuksen tavoitteena on sellaisen liikunta- ja toimintakyvyn saavuttaminen, että henkilö kykenee tulemaan toimeen mahdollisimman omatoimisesti.

Fysioterapia perustuu fysioterapeutin tutkimukseen asiakkaan motorisista taidoista, lihasjänteydestä, pakkoliikkeistä ja muusta toiminta- ja suorituskyvystä hänen elinympäristöstään. Fysioterapeutteja työskentelee mm. terveyskeskuksissa, sairaaloissa, yksityisissä hoito-, kuntoutus- ja tutkimuskeskuksissa, kehitysvammaneuvoloissa sekä itsenäisinä ammatinharjoittajina.

Fysioterapiaan maksusitoumuksen voi saada terveyskeskuksista, Kelalta tai vakuutusyhtiöiltä. Mikäli näihin ei ole mahdollisuutta, terapiaa voi saada luonnollisesti myös omakustanteisena. Osa kehitysvammaisistakin tarvitsee fysioterapiaa tai fysioterapeutin vanhemmille tai lähityöntekijöille antamaa konsultaatiota, arviota ja ohjausta.

Fysioterapeuttia tarvitaan mm. varhaiskuntoutuksessa motorisen kehityksen seuraamiseen ja tukemiseen taikka lihasjänteyden, kehon hahmotuksen ja hallinnan, niveloireiden, ortopedisten leikkausten, hengitystieoireiden, verenkiertohäiriö- ja painehaavaumien sekä vammojen jälkitilojen takia. Osa vammaisista tarvitsee jatkuvaa fysioterapiaa mm. virheasentojen ehkäisyyn ja korjaamisen sekä fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseen.

Fysioterapeutti voi ohjata lapsen tai nuoren urheilun pariin, kuten erilaiset pelit, yleisurheilu jne., joista useimmista on kehitetty myös vammaisille soveltuvia muotoja aina kilpaurheilua myöten.

Yleisimmin käytetty fysioterapian menetelmä on harjoitteluterapia. Neurologisessa kuntoutuksessa käytettävät tekniikat ovat perinteisesti muodostaneet oman kokonaisuuden. Näitä ovat PNF eli proprioseptiivinen neuromuskulaarinen fasilitaatio, joka perustuu estämiselle, liikkeiden helpottamiselle eli fasilitaatiolle ja vaihtovuoroisuudelle, sekä eniten käytetty NDT eli neuro-developmental treatment (Bobathin terapia). Sen tavoitteena CP-lasten kuntoutuksessa on ehkäistä poikkeavat liikemallit sekä aktivoida ja ohjata lapsi käyttämään mahdollisimman normaaleja liikemalleja päivittäisissä toiminnoissaan niin, että lapsi selviytyisi mahdollisimman itsenäisesti.

Muita fysioterapian menetelmiä ovat tuki- ja liikuntaelinsairaiden ja ortopedisten potilaiden hoidossa käytetyt manuaalinen terapia ja McKenzie-menetelmä. Omana ryhmänään ovat lisäksi olleet hengitysvaikeuksista ja erilaisista keuhkosairauksista kärsivien potilaiden hoidossa käytetyt menetelmät.

Asiakkaat osallistuvat fysioterapiaan joko yksin tai ryhminä. Fysioterapeutin ohjaaman kuntoutusryhmän ohjelmaan voi kuulua esimerkiksi voimistelua, kuntosaliharjoittelua, pelejä, uintia ja rentoutusharjoituksia. Fysioterapeutin tehtäviin kuuluu myös liikkumisessa ja jokapäiväisessä elämässä tarvittavien apuvälineiden sovitus, hankinta ja käytön opetus. Tällaisia apuvälineitä ovat mm. tukikengät, pyörätuoli sekä muut liikkumisen ja päivittäisten toimintojen apuvälineet.

Teksti: Neuropsykologi Kirsi Valkonen