Neuropsykologinen kuntoutus

Neuropsykologia on käyttäytymistieteisiin (psykologiaan) ja neurotieteisiin kuuluva tieteenala, joka tutkii aivojen ja psyykkisen toiminnan välisiä suhteita ja soveltaa tätä tietoa. Suppeamman määritelmän mukaan neuropsykologia tutkii erityisesti aivovaurioiden ja psyykkisten toimintahäiriöiden yhteyksiä.

Neuropsykologinen kuntoutus on lääkinnällistä kuntoutusta, jonka avulla yritetään lieventää aivotoimintahäiriöiden aiheuttamia neuropsykologisia oireita. Kuntoutusta edeltää huolellinen neuropsykologinen tutkimus, jonka tarkoituksena on arvioida, onko asiakkaalla erityisiä neuropsykologisia häiriöitä ja minkä laatuisia ne ovat. Tällaisia häiriöitä ovat mm. hahmottamiseen (kuulonvarainen, näönvarainen, tuntoaisti), muistiin, kielen tuottamiseen tai ymmärtämiseen, tahdonalaisten liikkeiden säätelyyn liittyvät häiriöt. Häiriöitä voi olla myös tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen alueilla.

Kuntoutusta voivat antaa ns. alemman erityistason pätevyyden omaavat neuropsykologit tai kliiniset neuropsykologit, jotka ovat saaneet ns. ylemmän erikoistumiskoulutuksen. Neuropsykologeja ja kliinisiä neuropsykologeja työskentelee mm. keskussairaaloissa, kuntoutuskeskuksissa, joissakin kasvatus- ja perheneuvoloissa, erityishuoltopiireissä sekä yksityisinä ammatinharjoittajina.

Kehitysvammaliitossa oli v. 1992–-1998 neurokognitiivisia projekteja, joissa n. 30 kehitysvamma-alan psykologia perehtyi kehitysvammaisten neuropsykologiseen tutkimukseen ja kuntoutukseen saaden neuropsykologin erityistason pätevyyden. Nämä psykologit työskentelevät pääasiassa erityishuoltopiirien kuntoutuskeskuksissa ja neuvoloissa.

Neuropsykologista kuntoutusta on saatavana jonkin verran keskussairaaloiden neuropsykologeilta, mutta pääasiassa kuntoutuspalveluja myyvät yksityiset ammatinharjoittajat.

Kuntoutustyöryhmän suosittelemaan neuropsykologiseen kuntoutukseen maksusitoumuksia myöntävät mm. jotkin keskussairaalat, kuntien terveyskeskukset, vakuutusyhtiöt ja Kela.

Suomessa yksityisiä neuropsykologeja on suhteellisen vähän, ja kysyntää on tarjontaa enemmän.

Pääasiassa palveluja saavat erilaisista lievemmistä oppimisvaikeuksista kärsivät lapset ja nuoret sekä onnettomuuksien tai sairauksien vuoksi neuropsykologisia häiriöitä saaneet lapset, nuoret ja aikuiset. Kehitysvammaisille lapsille, nuorille tai aikuisille annettu neuropsykologinen kuntoutus on vielä harvinaista. Enenevää tarvetta on kouluille ja päiväkodeille annettavaan neuropsykologin antamaan konsultaatioapuun, joka tukee oppimisen erityisvaikeuksista kärsivien lasten ohjausta ja opetusta.

Kehitysvammaliitossa on tutkittu erilaisten pelien käyttöä kuntoutusvälineinä ja todettu, että asiantuntijan avustuksella valittujen kuntouttavien pelien pelaamisella kotona, päiväkodeissa tai kouluissa on ollut lasten oppimiskykyä edistävä vaikutus. Peli on hyvä kuntoutusväline, koska pelaaminen on lapsista hauskaa, motivoivaa ja se edistää sosiaalisia ja vuorovaikutuksellisia taitoja. Kehitysvammaliiton oppimateriaalikeskus kehittää ja tuottaa pelejä neurokognitiiviseen kuntoutukseen.

Teksti: Neuropsykologi Kirsi Valkonen