Musiikkiterapia

Musiikkiterapialla tarkoitetaan musiikkiterapeutin suorittamaa ja musiikin eri elementtejä (rytmi, melodia, harmonia ja sointi) hyödyntävää toimintaa hoidollisten päämäärien saavuttamiseksi yksilö- tai ryhmäterapiassa. Musiikkiterapia on kiinnostunut musiikin hoitavista, psykologisista ja fysiologisista vaikutuksista.

Musiikkiterapia on psykoterapian erityissovellutus, jossa musiikkia käytetään apuna psyykkisessä kuntoutuksessa. Musiikkiterapiaa sovelletaan myös kehitysvammahuollossa, vanhustenhoidossa, avohoidossa ja kaikkialla, missä ihminen on hoidon ja kuntoutuksen tarpeessa.

Musiikkiterapian tavoitteita voivat olla mm. vuorovaikutustaitojen, kommunikaation ja itseilmaisun kehittäminen, oppimisedellytysten ja kognitiivisten toimintojen kehittäminen, kehonhahmotuksen ja -hallinnan harjaannuttaminen, tunne-elämän selkiinnyttäminen ja persoonallisuuden kehityksen tukeminen. Musiikkiterapia soveltuu kaiken ikäisille, koska jokainen reagoi musiikin kieleen jollakin tavalla.

Musiikkiterapian menetelmiä ovat mm. improvisaatio eli vapaa soitto, bändisoitto, laulaminen, musiikin kuuntelu, musiikki ja liikkuminen, musiikkimaalaus, keskustelu sekä fysioakustinen menetelmä.

Fysioakustinen menetelmä on tietokoneohjatun, matalajaksoisen äänen terapeuttinen käyttö yleensä fysioakustisen tuolin muodossa. Fysioakustisella menetelmällä on todettu olevan rentouttava, aktivoiva, spastisuutta vähentävä, verenkiertoa vilkastuttava, kipua lieventävä vaikutus.

Musiikkiterapeutit jakautuvat koulutuksensa mukaan laaja-alaisiin, monimetodisiin (L-A) ja toiminnallisiin (TMT) musiikkiterapeutteihin. Musiikkiterapeutteja työskentelee mm. kuntoutuskeskuksissa, erityishuoltopiireissä ja yksityisinä ammatinharjoittajina.

Kuntoutustyöryhmän tekemän suosituksen perusteella maksusitoumusta terapiaan voi hakea mm. terveyskeskuksista, vakuutusyhtiöiltä ja KELA:lta. KELA korvaa musiikkiterapiaa vaikeavammaisista lapsista ja nuorista niille, joilla esiintyy autismia, mutismia, kontakti- ja kommunikaatiohäiriöitä, vaikeita psykiatrisia toimintahäiriöitä, tarkkaavaisuushäiriöitä tai liikuntavammoja.

Toiminnallinen musiikkiterapia

Ruotsalaisen musiikkiterapeutti Lasse Hjelmin kehittelemä menetelmä, joka teoreettiselta viitekehykseltään perustuu Jean Piagetin kognitiiviseen teoriaan, ruotsalaisen Gunnar Kylenin kirjoituksiin lapsen älyllisestä kehityksestä ja Britta Hollen ja Jean Ayersin käsityksiin lapsen hermostollisesta ja motorisesta kehityksestä. Terapeutin ja lapsen välinen toiminta ja aktiivista vuorovaikutusta soittamisen muodossa. Sanoja ei tarvita. Terapia etenee lapsen ehdoilla, alkaa lapsen toimintatasolta ja etenee lapsen valmiuksien kypsymisen myötä.

Terapeutin instrumenttina on piano ja lapsen instrumentteja ovat erilaiset rummut, symbaalit tai puhaltimet. Musiikin avulla kommunikoidaan. Mukana ovat eleet ja ilmeet. Sanoja ei käytetä, ei myöskään kieltoja tai kehoituksia. Musiikkina käytetään erityisiä koodeja, jotka alkavat yksinkertaisesta ja muuttuvat vähitellen monimutkaisemmiksi niin melodialtaan, rytmiltään kuin niihin liittyvältä toiminnaltaankin.

Teksti: Neuropsykologi Kirsi Valkonen