Puhe- ja kommunikaatioterapia

Puheterapia on lääkinnällistä kuntoutusta, jonka tarkoituksena on poistaa, lieventää ja ehkäistä äänen, puheen, kielen tai kommunikoinnin häiriöitä. Puheterapeutti on terveydenhuollon laillistettu ammattihenkilö. Puheterapeutin ammatissa voi toimia ainoastaan puheterapeutiksi valmistunut Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen laillistama puheterapeutti.

Puheterapia perustuu puheterapeutin tekemään tutkimukseen ja terapiasuunnitelmaan. Puheterapian sisältö riippuu aina asiakkaan yksilöllisistä tarpeista. Terapian sisältöön vaikuttavat mm. häiriön syy, vaikeusaste ja laatu sekä asiakkaan toimintaympäristö.

Puheterapian tavoitteena on taata asiakkaalle mahdollisimman hyvä toiminta- ja kommunikaatiokyky.

Puheterapian keskeisenä lähtökohtana on hyvä vuorovaikutussuhde asiakkaan ja puheterapeutin välillä. Terapian alkaessa tehdään yksilöllinen terapiasuunnitelma. Toimintatavoista ja ajallisista tavoitteista sovitaan yhdessä asiakkaan tai hänen lähi-ihmisten kanssa. Monissa puhehäiriöissä terapia on pitkäaikaista. Varhain aloitettu, riittävän tiivis puheterapia antaa parhaan tuloksen.

Puheterapia voidaan toteuttaa yksilöllisesti, ryhmässä tai asiakkaan yhteisössä. Puheterapeutti voi myös konsultoida asiakkaan lähi-ihmisiä ja toimia asiantuntijana kuntoutuksen suunnittelussa.

Puheterapeutteja työskentelee terveyskeskuksissa, sairaaloissa ja päiväkodeissa. Lisäksi puheterapeutteja toimii kasvatus- ja perheneuvoloissa, erityiskouluissa, kuntoutuskeskuksissa, sekä kehitysvammahuollossa. Puheterapeutteja työskentelee myös yksityisinä palvelun tuottajina, joille maksusitoumuksen voi saada mm. Kelala tai terveyskeskuksista. Asiakkaan kuntoutuksesta vastaava taho esimerkiksi terveyskeskus tai erikoissairaanhoidon yksikkö laatii kuntoutussuunnitelman, jonka toteuttamiseksi Kela tekee sopimuksen yksityisen palveluntuottajan kanssa.

Kehitysvammaisuuteen liittyy hyvin yleisesti puheen kehityksen viivästymää ja erityisvaikeutta. Kehitysvammaisten lasten ja aikuisten käyttäytymisongelmien taustalta löytyy usein vuorovaikutus- ja kommunikaatio-ongelmia. Vuorovaikutuksen toimivuus ei välttämättä perustu aina puhutun tai kirjoitetun kielen käyttöön. Kommunikoinnissa on olennaista se, että osapuolet käyttävät yhteistä kieltä, sellaista kommunikointikeinoa, jota molemmat ymmärtävät ja osaavat käyttää.

Kommunikaatio-ongelmat voivat painottua joko kielen tuottamiseen tai vastaanottoon tai molempiin. Jos puhuminen ei jostakin syystä onnistu, tai jos puhe on hyvin puutteellista tai vaikeasti ymmärrettävää, voidaan käyttää puhetta tukevia tai korvaavia kommunikointikeinoja. Tavallisimpia ovat viittominen ja kuva- tai kirjoituskommunikointi. Näitä käytetään myös kuntoutuksessa hyödyksi.

Soveltuvan kommunikaatiomenetelmän löytäminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta kehitysvammainen lapsi tai aikuinen pystyisi ilmaisemaan itseään, tulemaan ymmärretyksi ja ymmärtämään, mitä hänelle viestitään ja mitä häneltä odotetaan. Kehitysvammaisten puheterapia on kokonaisvaltaista kielellisen kehityksen tukemista.

Teksti: Neuropsykologi Kirsi Valkonen