Artusta tukea asumiseen

Lappeenrannassa sijaitseva Arttu-tukipiste mahdollistaa kehitysvammaisten ihmisten asumisen omissa kodeissaan. Lappeenrannan lisäksi Eksoten alueella toimii kaksi muutakin vastaavanlaista tukipistettä. Yhteensä ne palvelevat 160:tä asukasta.

”Arttu on tukipiste, jossa annetaan asumisen ohjausta itsenäisesti asuville kehitysvammaisille ihmisille. Asiakkaiden joukossa on sekä paljon että vähemmän tukea tarvitsevia asukkaita. Toisia tapaamme kerran kuukaudessa, toisia jopa useita kertoja päivässä”, tiivistää asumisen ohjaaja Harri Solja tukipiste Artun toimintaa.

Muutamia vuosia sitten perustettu Arttu on mahdollistanut suurelle joukolle kehitysvammaisia ihmisiä muuttamisen ryhmäasunnoista omaan kotiin. Tällä hetkellä Arttu palvelee 60:tä asukasta, jotka ovat iältään 20-70-vuotiaita.

Tukikeskus on auki viikon kaikkina päivinä, arkisin klo 7-20 ja viikonloppuisin klo 9-21. Artun palvelut ovat verrattavissa ryhmäkodeissa tarjottaviin palveluihin, paitsi että asukkaat asuvat omissa asunnoissaan eri puolilla kaupunkia ja tulevat Arttuun syömään päivällistä sekä saamaan tukea asioidensa hoitamiseen.

Osa paljon tukea tarvitsevista asiakkaista asuu samassa talossa, jossa myös Arttu sijaitsee. Lyhyt matka tukipisteeseen on mahdollistanut heidän itsenäisen asumisensa.

Tukiasumisen vastaava ohjaaja Mari Kinnunen ja asumisen ohjaaja Harri Solja ovat olleet mukana rakennuttamassa uudenlaista itsenäisen asumisen mallia paljon tukea tarvitseville nuorille.

Asumisvalmennuksen kautta omaan kotiin

Viime vuonna Arttu sai seitsemän uutta nuorta asiakasta, jotka kaikki tarvitsevat paljon tukea. Kaikki nuoret asuivat ensin Kotimäessä, joka on ympärivuorokautista tukea ja apua tarjoava asumisyksikkö. Ennen omiin asuntoihin muuttamista nuoret osallistuivat asumisvalmennukseen, jossa käytiin läpi heidän toiveitaan ja ajatuksiaan siitä, mitä he odottavat itsenäiseltä asumiselta. Valmennuksen aikana nuoret opiskelivat myös itsenäisessä elämässä vaadittavia taitoja.

”Omiin koteihin muuttamisen jälkeen nuoret tarvitsivat aluksi paljon tukea kaikenlaisissa asioissa. Sen vuoksi meillä oli neljän ensimmäisen kuukauden ajan enemmän henkilöstöresursseja, myös yöhoitajia, heidän tukemisekseen”, kertoo tukiasumisen vastaava ohjaaja Mari Kinnunen.

Lisäresursseja saatiin myös Kotimäestä, josta siirtyi kaksi ohjaajaa Arttuun samalla kun nuoret muuttivat sieltä pois.

Kuusi nuorista muutti asumaan samaan taloon. Tällöin talosta varattiin yksi asunto myös sosiaaliselle isännöitsijälle, joka on sosiologian opiskelija. Hän työskentelee asukkaiden tukena noin viisi tuntia viikossa ja lisäksi hän järjestää kerran kuukaudessa asukkaille jotain yhteistä toimintaa. Asukkaat ovat käyneet sosiaalisen isännöitsijän kanssa muun muassa diskossa.

”Asukkaat ovat löytäneet sosiaalisen isännöitsijän hyvin. He osaavat tulla soittamaan hänen ovikelloaan pyytääkseen apua”, Kinnunen kertoo.

Sosiaalinen isännöitsijä ei saa työstään palkkaa, mutta hän saa vuokraansa alennusta sekä opintopisteitä opintoihinsa. Malli sosiaaliselle isännöitsijälle tuli Lahdesta, jossa on vastaavaa toimintaa.

Puhelinohjausta ja mesetystä

Alkutotuttelun jälkeen nuoret ovat oppineet elämään entistä omatoimisemmin ja tuen tarve on vähentynyt huomattavasti.

”Asiat hoituvat nyt hyvin pitkälle puhelinohjauksella. Nykyisin he tarvitsevat pääasiassa muistuttelua tekstiviestien tai Facebookin kautta”, Solja toteaa.

”Nuoret eivät nykyisin edes välttämättä vastaa, jos heille soitetaan, mutta Messengerin kautta saamme heti yhteyden”, jatkaa Kinnunen.

Kuitenkin kirjoittaminen tuottaa monille asukkaille vaikeuksia ja se puolestaan rajoittaa Messengerin käyttöä. Seuraavana haasteena Artussa onkin puhelimen ääniviestien käytön haltuunotto asiakastyössä.

Teksti ja kuva: Eeva Grönstrand

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Ketju-lehdessä 6/2017.