Monen mutkan kautta sopivaan kotiin

Tero Reinikainen on taivaltanut lapsuudenkodistaan ensin kahteen yövalvottuun ryhmäkotiin, joissa palvelut pelasivat, mutta omatoimisuudelle ei jäänyt juurikaan tilaa. Sieltä matka jatkui omaan asuntoon, jossa nuori mies on päässyt aloittamaan itsenäisen elämän sopivasti tuettuna.

Mikkelissä sijaitsevat Maahisentaipaleen asunnot kostuvat yhteensä 25 asunnosta, joista yhdessä Tero Reinikainen asuu. Hänen asuntoonsa kuuluu olohuone, makuuhuone ja keittiö.

Kaksi vuotta Maahisentaipaleella asunut 29-vuotias Reinikainen on sopeutunut uuteen asuinympäristöönsä erinomaisesti.

Liiallista palvelua

Äitinsä luota pois muutettuaan Reinikainen asui ensin Vaalijalan Nenonpellossa Pieksämäellä ja myöhemmin Puulan palvelutalossa Kangasniemellä.

"Puulan palvelutalossa Terolla oli vain oma huone ja wc. Häntä passattiin Puulassa aivan liikaa, eikä hän päässyt itse tekemään asioita. Mutta onneksi palvelutalossa havaittiin Teron kyvyt ja ryhdyttiin harkitsemaan, sopisiko hänelle itsenäisempi asumismuoto", kertoo Reinikaisen äiti, Anneli Reinikainen.

Muuttoa Mikkeliin puolsi myös se seikka, että pitkät edestakaiset bussimatkat Kangasniemeltä Mikkelissä sijaitsevaan Katajamäen toimintakeskukseen olivat Reinikaiselle hyvin raskaita ja hän oireili sen mukaisesti.

Muuton toteuttamisen suunnitteluun osallistui Reinikaisen ja hänen äitinsä lisäksi ohjaajia sekä entisestä että tulevasta asuinpaikasta. Lisätukea hankkeen onnistumiseen saatiin myös Asumisen tekoja -kumppanuusohjelmasta.

Ensin tutustumiskäynti

Reinikaisen taitojen, tarpeiden ja toiveiden pohjalta parhaaksi vaihtoehdoksi muotoutui tuettu asuminen omassa kodissa. Harppaus palveluasumisesta itsenäiseen elämään ja uuteen ympäristöön oli suuri ja jännittävä. Omat mutkansa matkaan toivat Reinikaisen autismin kirjoon kuuluvat oireet, mutta luottamus hankkeen onnistumiseen riskeistä huolimatta oli vahva.

Muuttoa alustettiin siten, että Reinikainen kävi ensin päivätoiminnan ohjaajan kanssa uudessa paikassa kahvilla ja asuntoa katsomassa. Asiaa käänneltiin ja väänneltiin, katsottiin kuvia ja pohdittiin. Seuraavaksi oli vuorossa yökyläily Maahisentaipaleessa kokeilemassa, miltä asuminen omassa asunnossa tuntuisi. Muutamien yövierailujen jälkeen Reinikainen vakuuttui uuden kodin hyvistä puolista ja päätti, että hän haluaa muuttaa.

"Aluksi pelkäsin, kuinka Tero tulee pärjäämään, sillä hän lähtee aina niin innokkaasti kaikkiin uusiin asioihin. Minulle alku oli varmasti raskaampaa, koska Mikkelissä ei ole ollut ennen autismin kirjon asukkaita ja jännitin, kuinka asiat tulevat sujumaan hieman haastavamman asukkaan kanssa", pohtii Anneli Reinikainen.

Omatoimisuus lisääntynyt

Omassa asunnossa asuessaan Teron omatoimisuus on lisääntynyt, ja hän on oppinut monia uusia asioita kuten käymään kaupassa, tekemään itse aamupalaa ja siivoamaan.

Uudessa asuinympäristössä Reinikaisen reviirit ovat paljon laajemmat kuin ohjatussa asumisessa, ja aluksi se aiheutti pientä hämmennystä. Aluksi hän ei tiennyt, että muiden asuntoihin ei saa mennä kutsumatta ja hänen piti opetella, minne voi mennä ja minne ei.

Uusien asioiden omaksumisessa Reinikaisella on apunaan henkilökohtainen avustaja, jonka kanssa hän oppi kaikki uudessa asumismuodossa vaadittavat taidot.

Omaan asuntoon muuttamisen myötä Reinikaisen elämänlaatu on parantunut merkittävästi. Hän on itsenäistynyt ja oppinut tuntemaan kaupunkia ja sen tarjoamia palveluita. Vapaan liikkumisen myötä myös hänen itsemääräämisoikeutensa toteutuu nyt entistä paremmin.

Prosessiin on mahtunut myös vastoinkäymisiä, suurempia ja pienempiä, mutta kaikesta on selvitty vahvan yhteistyön avulla ja haasteita pelkäämättä.

Reinikainen on hyvä esimerkki ihmisestä, joka pääsee muuttamaan tehostetusta ja valvotusta yksiköstä omaan kotiin, sillä autismi ei ole este. Muutto on tuonut Reinikaisen elämään lisää onnellisuutta ja itsenäisyyttä. Myös hänen piilossa olleet taitonsa ovat tulleet esiin.

Teksti: Eeva Grönstrand