Asumisratkaisujen ideointi ja arviointi

Uusien asumisratkaisujen ideoinnin lähtökohtana ovat tulevien asukkaiden toiveet ja asuinalueiden tarjonta. Ratkaisuja ideoidaan yhteiskehittämisen työpajoissa.

Ideointivaiheen jälkeen ideoita arvioidaaan ja innovatiivisimmat valitaan jatkoon ja hyödynnettäviksi asuntoverkoston toteuttamisessa.

Asumisratkaisujen ideointi

Uusia asumisen, vapaa-ajan ja työllistymisen ratkaisuja kehitetään työpajoissa siten, että tulevien asukkaiden toiveet näkyvät ideoissa. Ennen työpajaa työryhmä kokoaa yhteen tulevien asukkaiden toiveista ja asuinalueiden tarjonnasta kerätyt tiedot. Työpaja aloitetaan esittelemällä aineisto osallistujille.

Tämän jälkeen osallistujat jaetaan pienryhmiin ideoimaan uusia asumisen ratkaisuja. Työskentely toteutetaan aivoriihenä. Tavoitteena on luoda ilmapiiri, joka kannustaa kekseliäisyyteen ja luovuuteen, ja jossa kaikenlaiset ideat ovat sallittuja. Ideoinnissa voi käyttää apuna piirtämistä. Osallistujat voivat piirtää esimerkiksi unelmien asunnon pohjapiirroksia tai asuinalueen karttoja, joihin sijoitetaan uusia asumisen ja palvelutuotannon ratkaisuja.

Ideoinnin jälkeen ryhmät kiteyttävät ideansa. Ideoille keksitään nimet ja iskulauseet, ja niiden tärkeimmät sisällöt kirjataan ylös. Kiteytetyt ideat esitellään muille työpajan osallistujille.

Alla on esimerkki Turun asumisverkoston ideointivaiheesta:

Ideoiden arviointi

Uusien asuntoratkaisujen kehittelemisvaiheessa tuotetuista ideoista innovatiivisimmat valitaan jatkoon ja hyödynnettäviksi asuntoverkoston toteuttamisessa.

Innovaatiolla tarkoitetaan uutta tai olennaisesti parannettua tuotetta, prosessia, palvelua tai keksintöä. Idea ei ole vielä innovaatio. Innovaation syntyminen edellyttää usein vuoropuhelua ja yhteiskehittelyä. Innovaatiot voidaan jakaa asteittaisiin innovaatioihin (nykyisten tuotteiden, palveluiden ja toimintamallien parannukset) sekä radikaaleihin innovaatioihin (luovat uusia markkinoita ja pakottavat muuttamaan ajattelua).

Ideoiden arvioinnissa apuna voi käyttää innovaatioiden nelikenttää. Nelikentän avulla työryhmä pohtii, onko idea parannettu versio jo olemassa olevasta ratkaisusta vai onko kyseessä täysin uusi tapa ajatella ja toimia.

Innovaatioiden nelikenttä, Charles Leadbeater (2011).

Apuvälineitä ideoiden arviointiin

Innovaatioiden nelikenttämalli ryhmittelee innovaatiot kahdella eri tasolla: innovaation aseman (virallinen/epävirallinen) ja tavoiteltavan muutoksen laajuuden suhteen (ylläpitävä/strateginen).

Ylläpitävillä innovaatioilla tarkoitetaan ideoita, jotka parantavat tai täydentävät olemassa olevia tuotteita ja palveluita. Parantava innovaatio tuo käyttäjille uusia, päivitettyjä versioita käytössä olevista tuotteista. Strategiset innovaatiot sen sijaan perustuvat uudenlaiseen ajattelutapaan luoda ja tarjota palveluita. Ne haastavat markkinoiden vanhat toimintatavat ja käyttäjien tottumukset ja kyseenalaistavat perinteisten palvelujen toimintakonseptin. Tämä innovaatiotyyppi tuottaa ennakoimattomia ratkaisuja ja voi johtaa palveluiden järjestämiseen uudella tavalla.

Nelikenttämallissa innovaatiolla on joko virallinen tai epävirallinen asema (location). Kaupunki-innovaatioiden osalta virallinen asema on esimerkiksi julkista tilaa koskevilla kaavoitusratkaisuilla (kadut, aukiot, rakennukset). Monilla sosiaalisen elämän muodoilla on kaupunki-innovaatioina epävirallinen asema: mitä ihmiset tosiasiassa tekevät, missä he liikkuvat ja kenen kanssa he ovat vuorovaikutuksessa. Uusien teknologioiden hyödyntäminen on mahdollistanut epämuodollisten intressiryhmien ja muutosta vaatineiden verkostojen syntymisen sekä lisännyt asukaslähtöisyyttä palvelujen järjestämisessä.