Tiedonhankinta: Kartta-työväline

Yksilöllisessä elämänsuunnittelussa työskentely kartta-työvälineen avulla on yksi tapa kerätä tietoa.

Kartta terminä viittaa enemmänkin työskentelytekniikkaan kuin konkreettiseen tuotokseen. Kartta voi olla käytännössä mikä vain: kokoelma lehdistä leikattuja kuvia, piirroksia, valokuvia, video tai vaikkapa pienoismalli.

Kartta-työskentelyn ydin on saada tietoa siitä, mitä henkilö elämästään ajattelee. Karttojen avulla voidaan kuvata esimerkiksi toiveita, vapaa-aikaa, henkilön vahvuuksia tai vaikkapa pelkoja. Kartat auttavat tarkastelemaan henkilön elämää kokonaisuutena, – ei vain ongelmia tai asioita, joissa henkilö tarvitsee muiden apua ja tukea. Kartta-työskentely auttaa henkilöä itseään ja hänen läheisiään miettimään tämänhetkistä tilannetta sekä tulevaa.

Kartta-työväline

• on positiivinen tapa kerätä tietoa
• on hyvä tapa oppia ja kuunnella
• voimaannuttaa kehitysvammaista henkilöä kertomaan itselle tärkeistä asioista.

Työmenetelmän kehittivät alun perin Jack Pearpoint, Judith Snow ja Marsha Forest, ja sitä käytettiin aluksi koulumaailmassa erityisoppilaiden kanssa. Sittemmin kartta-työkalua on käytetty kaikenikäisten kehitysvammaisten ihmisten kanssa.

Kartta-työskentelyn tapaamisten kesto riippuu henkilöstä itsestään. Jos hän ei jaksa keskittyä yhtäjaksoisesti pitkää aikaa, on parempi jakaa karttojen tekeminen pieniin osiin. Kartta-työskentely voi tarkoittaa henkilöstä ja tilanteesta riippuen esimerkiksi useita lyhyempiä työskentelyhetkiä tai paria pidempää keskustelua aiheen tiimoilta.

Kartta-työskentely vaatii aikaa. Usein ensimmäisillä tapaamiskerroilla saadaan vain jo ennestään tuttua tietoa. Karttoja päivitetään, täydennetään ja muokataan sitä mukaa, kun tietoa kertyy ja/tai henkilön ajatukset muuttuvat.

Työskentelyssä voivat olla mukana myös esimerkiksi henkilön läheiset, perhe, ystävät ja häntä tukevat työntekijät. Se, ketä tapaamisissa on paikalla, määrittyy käsiteltävän asian mukaan. Jos työskentelyyn osallistuu enemmän ihmisiä, mukana on hyvä olla kaksi fasilitaattoria: toinen vetää työskentelyä ja toinen dokumentoi työskentelyä esimerkiksi kirjaamalla, piirtämällä tai valokuvaamalla.

Kartta-työskentelystä syntyvät tuotokset kuuluvat lähtökohtaisesti henkilölle itselleen. Riippuen käsiteltävästä asiasta ja sovituista jatkotoimenpiteistä voidaan kuitenkin sopia, että esimerkiksi henkilökunta tai omaiset voivat ottaa vaikkapa kopion tai valokuvan työskentelyn tuotoksesta.